”Aina siitä saakka, kun ihminen ensi kerran kehitti laitteen jolla hän kykeni lentämään, ovat miehitetyt avaruuslennot olleet vain ajan kysymys. Mutta teknologian kehityksen on siitä huolimatta täytynyt olla planetaarista.”
”Teknologia toimii avaruussukkulassa niin ennalta ohjatusti, että matkustajat ovat periaatteessa pelkkä koriste ja lisärasitus. Vaatii ainakin kymmenentuhatta litraa lisää polttoainetta kun täytyy saada matkustajat ja heidän hengissä pitämiseensä vaaditut happisäiliöt mukaan. ”
”Siitä huolimatta, vaikka huipputeknisillä, 25 megapikselin muistilla ja hd-laadulla varustetut kamerat ja ultratarkoilla materiaalinkeruulaitteistoilla voidaan saada kaikki tuo tieto, mitä paljon kalliimmilla miehitetyillä lennoilla saadaan, halutaan niitä koko ajan kuitenkin järjestää.”
” Syynä tähän on luultavimmin se, että simeille viimeinen valloittamaton erämaa on juuri avaruus. Viime vuosisadoilla tuntemattomia alueita löytyi kuin julkimoita punaisella matolla, ja nyt ne, joiden sielua polttaa halu seikkailla, ovat kääntäneet katseensa taivaalle.”
”On paljon suurempi uutinen kun astronautti on selviytynyt kotiin kuin se, että teleskooppi löysi uuden galaksin. Mutta toisaalta, mitä iloa uudesta galaksista kuitenkaan vielä on, kun teknologia takkuilee vielä miehitettyjen lentojenkin kanssa, miksi mennäkään merta edemmäs kalaan? On siis parasta, että hyödynnämme kaikki mahdolliset planetaariset lähinaapurimme ja selvitämme niiden salaisuudet.”
”Kiitos paljon Timothy, havainnollisesta ja selvästikin paljon vaivaa nähdystä esitelmästä,” kiitti HQ-streetin ala-asteen kolmannen luokan opettaja Jenny Wales, ” Nyt kaikki! Haluaako joku kysyä jotain Timothyltä?”
”Joo!! Onko siinä laserit?” kysyi tylsistyneesti multimiljonäärin poika Gene Creosote , ”Niinku ampumista varten?” ”No ei, laserpyssyt ovat tyhjässä ulkoavaruudessa tarpeettomia ja-” ”Eli siinä on syy miksi minun esitelmäni, GunRoboShooterAssasinArmyMan 27 on paljon jänskämpi.”
”Niin mutta GunRoboMikälien ja avaruusaluksen ero onkin siinä, että se toinen on tv-piirretty ja toinen on oikea!” ”GunRoboShooterAssasinArmyMan 27 on oikea!!! Mainoksissa lukee että se on armeijan tukema!!””Ja sitä paitsi ketä kiinnostaa onko se oikea, ” Linsday Stabil, kymmenkesäisenä missikonkari, tokaisi terävästi,” Jos se ei kuitenkaan tee mitään jännää. Tai ole nätti.”
”Kaikkien esitelmät ovat mielenkiintoisia. Chiko, sinun vuorosi seuraavana. Mitä sinä haluat esitellä meille?” Opettaja kiirehti väliin ja käänsi keskustelijoiden huomien keltapaitaiseen tyttöön. ”No... Minulla on tämmöinen kirahvi.”
”Ei kannata välittää siitä mitä ne sanovat,” Graham Huan kuiskasi Timothylle, ” eivät vaan tajua liian isoja sanoja.” ”Olen tietoinen siitä... ” Timothy mutisi takaisin, ” Se vaan on niin .. turhauttavaa.””- ja usein kirahvit luulevat että niillä on paljon sairauksia, mutta ei niitä oikeasti ole-”
”En minä kyllä varmaan välittäisi tästä puoliakaan niin paljon,” Timothy arvuutteli kymmentä minuuttia myöhemmin koulun hiekkalaatikolla, korjaten samalla kantorakettinsa kulkemissuuntaa, ”ellei tämä olisi yksityiskoulu.” ”Mikäs juuri siinä risoo? Ja vaihdetaanko paikkaa, minun on laskettava vene merelle,” Graham kysyi vastaan.
”No juuri siinä, että kun tavallisessa koulussa on idiootteja, ne eivät tule johtamaan meitä, mutta kun yksityiskoulussa on idiootteja...” Timothy huokaisi syvään. ”Vietät liikaa aikaasi siskosi kanssa,” Graham totesi, ” Mikä kumma saa sinut kuvittelemaan että meidän aloista kiinnostumattomat lähtisivät samoihin hommiin? Ei onnistu.”
”No, jos haluat lähteä siitä oletuksesta, olkoon. Mutta mitä Rachell on sanonut, kaikkein suurimmat idiootit lähtevät niihin hommiin joissa saa määrätä kaikkia muita,” Timothy totesi ärsyyntyneesti. ”Minähän sanoin että vietät liikaa aikaa sen kanssa. Lakkaa olemasta noin surkeana.”
”Ei sitä oikein osaa lakata. Huoh... ehkä ongelma on siinä ettei ketään kiinnosta avaruusmatkailu,” Timothy pohdiskeli. ” Minua kiinnostaa,” Graham totesi pirteästi, ”en vaan pidä siitä kaikesta vaarasta mikä siinä nyt on mukana.” ”Niin... ei kai kukaan.”
”Timmy!!! Aika lähteä kotiin!” Georgen kutsu keskeytti planeetta Saturnalian saavuttamisen.
”Pitää mennä...” Timothy mutisi noustessaan ylös. ”Nähdään taas huomenna!” toivotti Graham. ”Juu, samoin!”
”Heippa poika, miten koulu sujui? Mitenkäs se esitelmä?” George tiedusteli iloisesti kun auto käynnistyi ja lähti liikkeelle. ”Hmm.. Ope kehui sitä, mutta... muiden lasten mielestä se oli tylsä.”
”Tylsä? Miten niin muka tylsä? Kun luin sen niin se oli todella mielenkiintoinen ja kirjoitettu syvällä , todellisella tunteella,” George ihmetteli. ” Koska avaruusaluksissa ei ole laserpyssyjä tai korvakoruja,” Timothy vastasi.
”No, antaa kakaramaisten kakrujen elää saduissa. Sinä tiedät paremmin,” George totesi tyytyväisenä. ”Niin... mutta sitten toisaalta,” Timothy mutisi hiljaa,” Minua harmittaa ettei kukaan oikein välitä näistä jutuista.”
”No, se nyt vaan on juttu jonka kanssa täytyy oppia elämään. Kyllä minäkin tiedän että maailma on täynnä ihmisiä joita ei jaksa yhtään kiinnostaa tuottoisa sopimus jonka tein juuri Amazon Destruction Corp. kanssa , mutta se ei silti vähennä yhtään omaa intoani asiaan,” George myhäili tyytyväisenä.
”No joo joo... ” Timothy jatkoi, ollen jo vähän hermostunut, ”Mutta silti haluaisin että olisi joku jolle kaikki mitä sanon olisi pelkkää siansaksaa. Joo, Graham on kiva mutta ei hän oikeasti tiedä mistä puhun. Kukaan ei tiedä!”
”No, älä nyt ota tätä asiaa liian raskaasti,” George rauhoitteli poikaansa, ” Et varmastikaan ole maailman ainoa avaruusintoilija, ja pääset varmasti joku päivä puhumaan aiheesta sydämesi kyllyydestä. Siihen asti pitää vain odottaa.”
”Hmm... joo...” Mutisi Timothy. Hän ei vaikuttanut vakuuttuneelta. ” No niin, marssihan poikaseni tekemään läksyt!” George toivotti astuessaan ulos autosta. ”Hmm... joo..” kuului pojan vaimea vastaus.
Katsottuaan poikansa kulkua huoneeseensa George huokaisi syvään ja laahusti aulan baaritiskille. Hän koki tarvitsevansa drinkin. Timothy huoletti häntä.
' Hän todella ottaa tämän vakavasti...' George mietti, ' Hän alkaa olla siinä iässä jolloin samanarvoiset ystävät alkavat olla haussa. Kunpa näiden puute ei vain poistaisi hänen intoaan ..'
' No, tässä ei kai loppujen lopuksi ole mitään mitä voisin hänen hyväkseen tehdä,' päätteli George turhautuneena istuutuessaan drinkkinsä kanssa sohvalle. Juuri silloin ovikello soi.
”Kas, James!” Huudahti George yllättyneenä.”Terve. Kävin hakemassa äsken postini ja huomasin että täällä on joukossa muutama joiden on ollut tarkoitus tulla teille,” James selosti pirteästi.”No, käy toki sisään.”
” En halua mitenkään tuppaantua,” James huikkasi etsien katseellaan pöytää johon asettaa kantamuksensa. ” Ei tässä ole mitään ongelmaa,” George totesi kävellessään hänen peräänsä, ”... Mutta kuules James, ei kai sinulla ole kiire mihinkään? Minulla – tai oikeastaan pojallani, muistatko, kerroin hänestä eilen – on pieni ongelma, ja toivoisin että voisit auttaa sen ratkaisemisessa.”
”Bilsaa... Inhoan jälkientunnistustehtäviä. Mitä ihmeen hyötyä on edes osata erottaa jäniksen ja peuran jäljet toisistaan kun asuu kaupungissa?” Timothy mutisi avatessaan viimeistä läksyvihkoaan.
”Timmy!!! Timothy!!” Kuului äkkiä Georgen ääni alakerrasta. ”Mitä nyt iskä?” Timothy huusi takaisin, vaivautumatta kuitenkaan nousemaan tuolistaan. Tässä perheessä oli yleistä että keskustelut käytiin huutamalla huoneesta toiseen.
”Tulisitko käymään täällä? On eräs henkilö joka haluaisi tavata sinut!” George kutsui salaperäisesti, mutta selkeästi itseensä tyytyväisenä poikaansa.
Olematta yhtään vastentahtoinen Timothy nousi tuolistaan ja lähti kiitäen matkaan, olihan nyt melkein mikä hyvänsä mielenkiintoisempaa kuin jäniksen jäljet.
”Tuo herra tuolla haluaa pelata shakkia kanssasi,” George sanoi osoittaen portaiden vieressä olevaa shakkipöytää. ”Siinäkö kaikki?” Timothy kysyi pettyneenä. ”No, jos viitsisit nyt kuitenkin. Voisit viihtyä,” George totesi laskeutuessaan portaat.
”Minä menen istumaan tuonne sohvalle, sanohan hei vieraallemme,” George huikkasi vielä lopuksi. ”Hei, minä olen Timothy Entwhistle, hauska tutustua,” Timothy esittäytyi yksitoikkoisesti. ”Hei Timothy. Isäsi on kertonut sinusta paljon. Olen uusi naapurinne, James Coula,” James esitteli itsensä hymyillen ystävällisesti.
”Ookei... Hei! ” Timothy hätkähti ja nosti katseensa ylös heti kun sisäisti miehen sanat, ”James Coula?! Astronautti James Coula!?” ”Juuri se,” James vastasi hymyillen. ”VAU!! Herra Coula, olen yksi isoimmista faneistanne ja tämä on minulle suuri kunnia!”
”Ota ihan rauhassa poika. Ja tiputa se herroittelu, sano James vaan,” James korjasi pojan puheita. ” Anteeksi, innostuin kai liikaa.” ”No, Timothy, ” James jatkoi puhelemistaan samalla kun siirsi sotilastaan, ”Isäsi kertoi että olet suuri avaruusintoilija.”
”No, joo, aika iso..” Timothy mutisi siirtäen omaa sotilastaan. ”Loistavaa!! Vain kaikkein parhaimmilla on kiinnostusta juuri tähtiin! Voihan toki olla että puhun vain oman taustani vuoksi, mutta mielipideasiahan tämä aina on. Mutta olen iloinen kuullessani sen.”
”Kun minä olin sinun ikäisesi, oli avaruudentutkiminen vielä nuorta ja uskomattoman mielenkiintoista. Saattoi kysyä ihan keneltä vaan naapurin lapsista, kumpi on parempi rakettipolttoaine, ydinenergia vai bensa, ja jokaisella oli mielipide asiaan.”
”Mutta olen kyllä ikäväkseni pannut merkille, että mitä hitaammin ollaan avaruusteknologiassa käyty eteenpäin, sitä nopeammin on kadonnut myös nuorison kiinnostus alaa kohtaan. Olen huomannut tämän kehityksen kaikkialla... jopa omassa perheessäni.”
”Siksi onkin niin miellyttävää nähdä sinunlaisesi nuori poika, joka on kiinnostunut astronauteista,” James päätti selostuksensa, ” Aiotko myös ryhtyä sellaiseksi jahka kasvat isoksi?”
”No, se olisi kauhean kivaa,” Timothy sanoi pilkahdus epävarmuutta äänessään, ”Mutta en oikein pärjää näissä liikunta-jutuissa...” ”Höpö höpö,” James komensi, ” Eihän liikunta ole se mihin mikään kaatuu. Kaikkein tärkeintä näihin pääsemisessä on hyvä koulutus ja loistava älykkyys. On paljon vaikeampaa saada tohtorin tutkinto fysiikasta kuin saada itsensä fyysisesti amerikkalaisen jalkapalloilijan tasolle.” ”Joten... Minusta voisi tulla astronautti?”
”Ehdottomasti. Ja jos joskus haluat lisävinkkejä siihen tähtäämiseen, voit aina tulla kysymään minulta,” James vastasi iloisesti, ”Tai ihan vaan juttelemaan, minulla on ainakin viime aikoina ollut hyvin vähän töitä. Shakki matti.”
” Ah, James, mieheni mainitsikin että olet täällä,” Cora huikkasi astuessaan ulos keittiöstä höyryävän kuuman lasagnen kanssa, ” Olet tervetullut jäämään illalliselle, jos tahdot.” ”Ei, en viitsi vaivata teitä enempää, ja vaimollekin sanoin vain piipahtavani hetkeksi. Siitä on jo tunti.” ”Jaa. No, kerrothan Stacylle mitä rakkaimmat terveiset ja sano, että piipahdan perjantaina tuomassa viikon FemQ:n, kuten lupasin.”
Timothy kiirehti nopeasti kuistille heiluttamaan kättään vielä viimeiseksi hyvästiksi, ennen kuin mies jonka hän näki suurimpana sankarina mitä taivaan alta löytyy katoaisi vastapäiseen taloon, ajatellen samalla vain yhtä asiaa: 'JEEEEEEEEEEEEEEE!!!!!!!!!!!!!!!'
Elikkä semmoinen, lyhykäinen osa. .. Tätä oli jo paljon mukavampi kirjoittaa... mutta kuvaaminen olikin eri juttu. Koneeni on alkanut sammumaan pelatessa kauemmin kuin tunnin verran... ja latausajat huomioonottaen siinä ajassa saadaan aika vähän aikaan :P Katsotaan nyt jos suunnittelemani tuulettemien putsaus auttaisi, jollei niin pitää kai pistää ne vaihtoon. Mutta tarinaa en kesken jätä!
Kuvien seassa olevat pikkukuvat on otettu pelin kameralla ja halvemmilla grafiikoilla, aikana jolloin tein tätä tarinaa vain omaksi ilokseni. Ajattelin että voisi kai niitäkin pistää vähän käyttöön. ^-^
Aivan- ja hyvää ystävänpäivää ~
Kommentit