Johtuen siitä että HQ-streetillä asuvista harvempi työskenteli samalla kadulla, maanantaiaamuiset ruuhkat olivat hyvin vaikeita kumpaankin suuntaan kulkeville. ”Vauhtia siellä!!” ”Painu hiiteen!” ”¤%##@$$$+!!!” ”½§§§§¤%£~*&¤!!!” ”Nyt riitti!! Tänne sieltä niin -”
”Turvat umpeen!” Miranda kiljui kurkku suorana. Kenen hyvänsä hermot olisivat kireällä viiden minuutin toimettomana autossa istumisen jälkeen, mutta totuttuaan tämän tapahtuvan joka ikinen viikko, ei se Mirandaa enää haitannut. Yleensä.
Mutta tänään olikin aamu alkanut kireästi. Miranda puri huultaan ja puristi rattia entistäkin lujempaa kun hän ajatteli testamenttia. ' 478 000 simoleonia voisi olla tililläni juuri nyt... ellei äiti olisi niin hankala!'
Miranda ei ollut turhia aikaillut kun hän veti aiheen esiin aamiaispöydässä. ”Äiti,” Aloitti Miranda tiukasti,” Minä tiedän että sinulla on ongelma Gunilla-asian suhteen, mutta ei vain ole oikein että sinun itsepäisyytesi estää minua saamasta sitä mitä ansaitsen.”
”Mutta Miranda-lintuseni,” Augustine vastasi puhuen kuin ymmärtämättömälle lapselle,” Se ei ole minun vikani jos sisaresi ei suostu myöntämään virhettään ja tulemaan luoksemme. Tämä on täysin hänestä ja hänen järjestään riippuva juttu.”
Miranda pisti parhaan aseensa käyttöön ja otti esiin viattomimman ilmeensä ja äänensä: ” Mutta äiti, et voi olettaa että Gunilla tietää tuon kaiken! Hän saattoi aivan hyvin lähteä siinä uskossa ettet halua nähdä häntä enää ikinä!”
”... Niinkö.. mutta... enhän minä..” Augustine takelteli enemmän itselleen kuin Mirandalle. Miranda pidätti hengitystään. Hän tunsi äitinsä suojamuurin murtuvan ja syyllisyyden paljastuvan. Hän olisi pian valmis...
”Ei. Hän oli aivan tarpeeksi fiksu ymmärtääkseen sen olevan hänen vastuullaan,” Augustine terästäytyi ja työnsi ruokaa suuhunsa. ”Mut-Mutta äiti...” ” Tästä asiasta ei enää puhuta. Se on hänen vastuullaan, ei minun!”
Ja nyt Miranda ei ollut yhtään entistä pidemmällä. Olihan toki vielä kamalan aikaista, mutta vuosi on loppujen lopuksi hyvin lyhyt aika. Ja Gunillakin olisi pitänyt löytää. ' No, sen homman ainakin voi säästää ammattilaisille...'
'… Mutta … Eikö se juuri ollut Gunillan harteilla?' Mirandalle alkoi valjeta. Valot vaihtuivat ja autot hänen ympärillään alkoivat käynnistyä. Miranda hätkähti hereille solvaustulvan noustessa ympäriltään ja käynnisti autonsa.
Muutaman käännöksen hiljaisemmille teille jälkeen Miranda viimein pääsi ajamaan Entwhistle median toimitalon pihalle. Koko HQ-streetin rikkaimman suvun perijättärenä ( ja se on paljon se) ei Mirandan oikeastaan olisi tarvinnut tehdä töitä, mutta omituista kyllä hän nautti työstään ja sen suomista etuuksista täysin rinnoin. Seurapiiritoimittajana hänet kutsuttiin joka juhlaan, hän pääsi tapaamaan aina vaan mielenkiintoisempia simejä ja sitten vielä palkkakin oli kiva.
”Miranda! Mitä sinä teet täällä? Luulin että olet vapaalla!?” Huudahti Jane Gallager, yksi FemQ:n neljästä vakituisesta toimittajasta. Hänen sisarensa Jean, toinen vakituinen toimittaja, ryysti vettä Janen takana. ”Vapaalla..?” Miranda ihmetteli.
”Öh.. Niin.. Tiedäthän... Suruajan,” Jane selvensi. ”Ai niin joo. Niin, öh, ajattelin että on parempi nousta säälistä ja masennuksesta ja hoitaa se pois hyödyllisesti työllä,” Miranda selitteli,” … Mutta onhan tämä silti... Hyvin vaikeaa... Yhyyyy...”
”Mielenkiintoista: Hänellä on päällä samanlainen itku kuin silloin kun hän viimeksi pyysi palkankorotusta,” Jean mutisi sisarelleen. ”Noh noh, hyshys,” Jane vastasi ärtyneenä. ”Meidän on parempi siirtyä pomon huoneeseen, aihekokous on alkamassa, ” Huikkasi toimittaja Angie Puppets ohi mennessään.
Niinpä koko joukkio siirtyi päätoimittajansa kuumimman muodin mukaisesti sisustettua toimistoa kohden aihepalaveria varten, jossa päätettäisiin mitä seuraavana perjantaina ilmestyvään lehteen tulisi.
”Hmm, ai kello on jo noin paljon – Miranda, mitä sinä teet täällä?” reagoi Cora Entwhistle heidän ja erityisesti Mirandan saapumiseen. ”Niin, öh, työ peittää surun ja masennuksen, jne. jne. ” Miranda mutisi vastaukseksi istuutuessaan.
”Aha, no sehän on sitten mukava juttu, ei tarvitse hankkia varamiestä. Ota nyt kuitenkin rauhallisesti,” Cora kehotti ennen kuin kääntyi kohti muita naisia ja aloitti itse asiasta keskustelun,” Mitä suunnitelmia teillä on seuraavaa numeroa varten?”
”Olen saanut tietooni, että minulla on mahdollisuus tehdä haastattelu Millea Frankwhortin ja Solaria Piercen kanssa huomisiltapäivänä,” Jane ilmoitti varovaisesti, vaikka kun kyseessä olivat Millea Frankwhortin ja Solaria Piercen kaltaiset tähdet, on aivan turha väittää ettei jutusta tulisi mitään. ” Loistavaa! Muista kysyä muista näyttelijöistä, dieettivinkeistä ja mahdollisista poikaystävistä,” Cora avusti.
”Minun suunnitelmissani oli tehdä kaikenkattava arvio tämän hetken ja tulevaisuuden tyylikkäimmistä hatuista,” Jean puolestaan ilmoitti. ”Lisää joukkoon ehdotuksia täydentävistä asukokonaisuuksista, niin voit aloittaa,” Cora lisäsi hyväksyvästi.
”Minä ajattelin taas kirjoittaa tositarinaan perustuvan jutun narsistisesta aviomiehestä, joka pettää, lyö ja vie puolet omaisuudesta erossa,” Angie raukean kyynisesti selitti vetäen samalla tupakan uudestaan huulilleen. ” … Angie, ei kai tämä ole taas samanlainen vuodatusjuttu exästäsi? Koska lukijat ovat kyllästyneet niihin.” ” Ei, ei, kyllä tässä on eri porukkaa jonka olen poiminut netin keskustelupalstoilta.”
” Okei... Miranda, tietääkseni viime aikoina ei ole ollut mitään suuria juhlia, ja ymmärrettävästi sinäkin olet ollut niistä sivussa viime aikoina.... Onko sinulla mitään ideaa jolla voisit korvata sen?” Cora kyseli Mirandalta.
”Öh... Noh..” Miranda takelteli. Ei tietenkään hänellä ollut mitään ideaa, hän oli murehtinut Gunillaa. Gunillaa ja Gunillan löytämistä. Gunillaa ja Gunillan kotiin saamista. Gunillaa ja Gunillan anteeksipyyntöä joka saisi äidin antamaan anteeksi ja testamentti voitaisiin lukea ja hän saisi ….
”Itse asiassa minulla oli pieni ideanpoikanen,” Miranda ilmoitti hiljaisuuden jälkeen, ” Mitäpä jos kirjoittaisin jutun kaikista niistä aatelisperheiden lapsista jotka ovat syystä tai toisesta hylänneet perheensä ja asemansa? Se myisi romantiikannälkäisille.”
”Tuo on loistava idea!” hihkaisi Cora innoissaan, ” Se saa luvan tulla yhtä isolla kansitekstillä kuin julkimojuttumme. Hyvin keksitty.” ”Noh, minähän vain ajattelen mikä ihmisiä kiinnostaa, en sen kummempia.”
”Muuten pomo,” Jane keskeytti Mirandan ”vaatimattoman” itsekehuskelun,” Oletko sinä jo päättänyt mistä kirjoitat?” ”... Se on vielä harkinnassa, mutta parhaat jututhan syntyvät kaikkein ajankohtaisemmista aiheista, vai mitä?”
”Niin, tietysti pomo,” Naurahti Jean kun Cora nyökkäsi heille luvan poistua.
Miranda käveli muiden perässä kohti omaa koppiaan ( Olihan se toki mukavampi kuin pelkän tavallisen toimisto tallaajan soppero, mutta koppi on koppi vaikka mitä tekisi). Hän tiesi nyt mitä tehdä saadakseen rahansa. Ja hän voisi myös helpottaa sen tuloa.
Mutta huoneessaan Cora nousi tuoliltaan ja huokaisi. Hänen vastuullaan oli kirjoittaa ne jutut, jotka kaikkien juorujen ja nyyhkytarinoiden jälkeen olisivat sokerina pohjalla. Mutta hänellä ei ollut pienintäkään hajua mitä kirjoittaisi.
Hänellä oli ollut idea, itse asiassa parikin, ja oikein hyviä vielä, mutta ne olivat kadonnet hänen mielestään kun hän oli joutunut keskittymään typerään muotitiedottamaan maalaisblondiin.
”Ärh!! Minne ne oikein ovat voineet kadota?!” Cora kirosi pompatessaan sohvalta äkkiä, ” Olivatko ne uudesta tähtisarjasta? Uudesta lenkkarimuodista? Liittyivätkö ne uuteen muotidieettiin? Mikään ei kuulosta tutulta!”
Cora hengitti syvään ja pyrki rauhoittumaan. Hän tunsi miten hänen kurkkuaan kuivasi huutamisesta. ' Ehkäpä juominen helpottaisi ja vielä kaupan päälle rauhoittaisi,' hän tuumiskeli.
Cora lähti toimistostaan ja käveli käytävän päähän, jossa pidettiin tyhjää sihteerinpöytää ( sihteeri tuli töihin vain niiksi päiviksi kun odotettiin vieraita, jolloin toimistosta saataisiin mahdollisimman pätevä mielikuva) ja kolikkoautomaatteja.
Laittaessaan kolikkoa koneeseen Cora ei ajatellut enää kadonneita jutun juuriaan, vaan eilistä kohtaamistaan loukkaavan maalaisnaisen kanssa.' Hän itse tuli asumaan tänne, miksi hän sitten kohteli minua kuin saastaa?' Cora ajatteli vihaisena.
Saatuaan soodansa hän käveli kohti sihteerintuolia, edelleen mieli Stacyssa:' Haluaisin kostaa hänelle jotenkin... annoin hänen jo maistaa sitä miltä tuntuu loukata Cora Entwhistleä, mutta hän antoi takaisin vielä täysilaidallisen...'
' Mutta minulla onkin puolellani suurin valta, mitä yhdellekään yksittäiselle taholle voi antaa: MEDIA!!' Cora riemuitsi hörppiessään, mutta palasi heti takaisin maan pinnalle:' Mutta jos teen hänestä perättömän häväistysjutun tai ylipäätään kerron hänen nimensä, saan syytteen niskaani...'
'Enkä kyllä halua käydä sitä läpi uudestaan,' Cora nyrpisti. Hän hörppäsi taas juomaa ja työskenteli kostosuunnitelmaansa pidemmälle: ' Mutta voisin kyllä tehdä jutun jossa pilkkaan hänen arvojaan... maalaisuutta? Ei, liian helppoa ja vaarallista... Mutta kotiäitiys toisaalta..'
Äkkiä Cora tajusi sen: Hän oli onnistunut ratkaisemaan juttuongelmansa. ”Hurraa! Tämä on loistavaa! Kosto ja 4-5 sivun juttu samassa paketissa!!” ”... Pomo, oletko se sinä huutamassa aikovasi tehdä melkein rikollisia tekoja?” Jean kysyi kipsiseinän läpi. ”Öh, en..”
Iloisesti hyräillen Cora palasi toimistoonsa ja istuutui tietokoneensa eteen. ” Ja nyt... tehdään taikoja!”
”Modernilla naisella on suuret saappaat täytettävinään. Jotta nainen otetaan elämässä yhtä vakavasti kuin mies, hän ei voi tyytyä olemaan vain yhtä hyvä kuin mies, vaan hänen täytyy olla paljon parempi.”
”Mutta tästäkin huolimatta naiset nousevat korkeimmille paikoille, pärjäävät työelämässä ja selviytyvät muutenkin kirkkaasti elämän vaikeuksista – paitsi yhdessä suhteessa.”
”Jos nainen onnistuukin pärjäämään työssään, ei kestä hetkeäkään kun jo kateelliset kielet alkavat pulputa panettelua naisen perhe- ja avioelämästä. Ja ainoastaan sen huonoista hetkistä.”
”On jostain syystä heille täysin varmaa, että nainen joka on menestynyt työelämässään on heidän silmissään varmasti huono äiti ja vaimo. Huolimatta totuudesta.”
”Viime aikoina on alkanut nousta esiin liikehdintää, joka kokee kotiäitiyden ainoaksi mahdolliseksi vanhemmuuden muodoksi, ja jonka mukaan nainen muuttuu lapsensa päiväkotiin pistäessään automaattisesti hirviöksi.”
”Tälläiseen julmaan ja loukkaavaan käytökseen voi toki löytää syynsä naisasialiikkeen historiasta: Me jotka vaadimme saada yhtäläistä kohtelua miesten kanssa emme vain ole saaneet ääntämme kuuluviin kuin kolmenkymmenen vuoden ajan.”
”Ja niin kuin entisaikoinakin, vanhoillisista äänistä jotka työntävät kapuloita tasa-arvon rattaisiin kaikkein tuskaliaimpia ovat muiden naisten äänet. Harva moderni nainen kykenee edes uskomaan että jonkun samaa sukupuolta edustavan, samoja murheita läpikäyvä olento voi olla silti vuosisataisten kahleiden tukija.”
”Ja miksi nainen sortuu alentamaan itsensä yksinomaan miehensä ja lastensa palvelijaksi?Useimmat varmaan sanoisivat että se on koulutuksen puutetta, mikä todellakin käy yksi yhteen kotiäititilastojen kanssa.”
”Kun naisella ei ole mahdollista ansaita omia tulojaan, ei hän pysty tekemään paljon muuta kuin siivoamaan ja synnyttämään lapsia. Tämä on kuvio joka toistuu niin kolmansissa maissa kuin paremmallakin pallonpuoliskolla.”
”Ja eivätkö he olekin äänekkäitä! Toisin kuin kunnolla itsensä sivistäneet he eivät kykene järkevään ja kriittiseen keskusteluun, vaan huutavat mielipiteitään barrikaadeilla. He mieluusti syyttävät työssäkäyviä itsekeskeisiksi julmureiksi, jotka ovat liian laiskoja välittämään.”
”Mutta toisin kuin he väittävät, uraäidit joutuvat venymään paljon paljon PALJON enemmän normaalissa elämässään, tasapainotellen kodin ja uran välillä (Mainitsematta sitä miten vähän miehistä on hyötyä lastenkasvatuksessa ja kotitöissä.)”
”Puhumattakaan siitä huonosta omatunnosta, joka jäytää kaikkien uraäitien sielua joka kerta kun e joutuvat lykkäämään lastensa kanssa vietettyä aikaa – huonoa omaatuntoa, joka on syntynyt juuri siitä suvaitsemattomuudesta jota yhteiskunnan iilimadot (arvaatte varmaan keitä tarkoitan?) meihin syytävät.”
”Emmekä me voi tehdä mitään! Perinteinen malli töissä-käyvästä-miehestä ja kotivaimo-naisesta pitää pintansa vaikka läpi tilastojen jotka kertovat 80% naisista käyvän töissä. Ja sen vuoksi jokainen uranainen joutuu tuntemaan sydämessään sen julman piston.”
”Minä vaadin, että me, uraäidit jotka joudumme sietämään konservatiivien sylkemistä, ryhdymme takaisinmaksuun! Älkäämme enää tunteko syyllisyyttä kun typerät naikkoset katsovat meitä kuin saastaa, vaan olkaamme ylpeinä ja tietoisina että me edustamme nykyaikaa, naisasialiikettä ja voimaa!”
”Loistavaa tekstiä!” riemuitsi Cora painaessaan tallennusta, ”Tämä näyttää sille typerälle punapaidalle joka väitti minua huonoksi äidiksi!! Hahahaaaa!!”
”... Voi luoja olen säälittävä..”
Että sellaista tänään... En ole tyytyväinen tähän osaan =_= ''' Kirjoittaminen takkusi kuin synti, ja itse asiassa koko Coran kirjoittamisongelma perustuu ihan omiin vaikeuksiini... Olen suunnitellut niin paljon noita kaikkia teinien tarinoita että Coran ja Stacyn riidat jäivät taka-alalle. Mutta lupaan että seuraavaan heidän jaksoonsa tulee oikea juoni!!
"Juttua" Varten olevat kuvat ovat vain randomeita kuvia joita oli kertynyt, ja ajattelin sitten käyttää pois. Eipä sen kummempia ..
Orm-Chan kuittaa ja matelee anteeksipyyntöä
Kommentit