”Buwah... Mikä tunti...” ”Eikö liikka maistu?” ”Ei tuollaisella ohjauksella.” ”Tai muutenkaan.” ”Hyvä pointti, sisareni. Pitäisitkö nyt turpasi ummessa?” ”En~! Olet laiska ja venymätön ja hemmetin ylpeä siitä!” ”... Niin olenkin~. Toisin kuin rakas velipoikamme tässä vieressä.”

 

”... Pidätkö sinä... liikunnasta, Cory?” ”No, olen ainakin suht hyvähkö siinä.” ”Joo, se valkku oli nielaista pillinsä kun jäi tuijottamaan persaustasi. ””Miten tuo nyt liittyi mihinkään?” ”Oh, sinä näet vielä... Miksi täällä ylipäätään on nainen valmentajana myös pojille?” ”Sukupuolten välinen tasa-arvo, Jack pieni. Ei sitä voida hankkia työntekijää vain sukupuolen perusteella. Ja se ei sentään tunge pukkariin, niin kuin edellinen teki... Okei se tunki vaan tyttöjen puolelle mutta se oli silti häiritsevää!”

 

”... Auts.” ”Juuri niin. Hemmetin häiritsevää. Mutta ilmeisesti jätkä varasti paketillisen palkintokahvia koulun pikkujouluissa ja joutui vaihtoon.” ”No sehän on hyvä. Joten... voimmeko viedä keskustelun nyt ei-häiritsevälle tasolle?” Cory aneli hymyillen, ”Mehän puhuimme lempiaineista, viedäänkö aihe takaisin siihen?”

 

”Toki toki. Eli Cory pärjää liikunnassa mutta ei muualla, meidän pikku idiootti” virnuili Cherry. ”... Cherry, tehdään sopimus: älä juo enää milloinkaan mitään kofeiinipitoista, ja minä suostun jättämään sinut henkiin!” ”En! PIIP!!” Cherry kiljaisi vastauksensa Corylle ja alkoi kikattamaan hillitsemättömästi. ”...yritetään jättää hänet huomiotta. Kenelläkään mitään suunnitelmia viikonlopun kunniaksi?” Rachell käänsi aiheen.

 

”Jaa... en oikein tiedä. Läksyjä tuli kuitenkin niin vähän että varmaan sitä ehtisi jotain keksiä,” Lavinia tuumi hiljaisesti, ”Varmaan ehdin lukea romaanini loppuun..” ”Äh, ei! Kun jotain oikeesti kivaa!” Rachell heitti samalla alkaen hidastamaan stragedisesti askeliaan ,” Kunnon bilemeininkiä!”

 

”...Bile?” ”Olet kyllä kuullut sen sanan, älä teeskentele tyhmää. Mennään ulos! Tanssitaan! Juodaan! Oksennetaan kadunkulmaan ja joudutaan poliisitädin kyytiin! Ja hauskaa on!” Rachell selvensi. ”... Just, niin kuin ne harrastavat teinileffoissa,” Jack mutisi kyynisesti yrittäessään samalla vaivihkaan osua Racheliin laukullaan,” joo, sori, ei kiinnosta.”

 

”Äh, olet tylsä! Ja nörtti. Ja tylsä!!” Cherry jatkoi kikatustaan. ”Hiljaa sinä.” ”Ei, mutta tuohan on ihan oikeasti loistava idea!” Cory huudahti iloisena, ” Olen kuullut että kaupungissa on hyvin vilkas klubielämä, ja olisi loistavaa päästä kokemaan se!”

 

”Ai, keneltä?” Jack tiedusteli ilkikurisesti, ”Niiltä pikkumisseiltä jotka ovat rahdanneet sinua kaksi viikkoa jokaisena mahdollisena hetkenä jokaiseen mahdolliseen paikkaan?” ”Kyllä, entä sitten?” ”Hei hei, vauhti ei, meidän pojilta lopu ei!!” hurrasivat pihalla harjoittelevat 'pikkumissit'.

 

”Ei mitään, ei mitään...” Jack selitteli katsellen toiseen suuntaan. ”Sinä näet ihmiset aina pahimmalla mahdollisella tavalla!” Cory ärisi, ” Ja sinun tiedoksesi he ovat oikein mukavia ja ystävällisiä tyttöjä.” ”Joo, sinulle,” Rachell totesi pyöritellen silmiään.

 

”Hei hei, ja maalin teit! Laamapojat voiton vei!!” ”Mitä tarkoitat?” Cory kysyi epäluuloisesti. ” Saatat olla söpö, mutta huomiokykyä sinulta kyllä puuttuu. Voi, he ovat kyllä kilttejä sinulle, mutta kaikille muille he ovat pisteliäitä, ja jos he oikein suuttuvat, voi siitähän nousee oikea helvetti!” Rachell selitti.

 

”... Oletko kateellinen heille?””...TÄH?!” ”Oletko kateellinen? Haluaisitko itsekin olla suosittu cheerleaderi, mutta he eivät ota sinua joukkoonsa, puhut heistä pahaa?” ”... Oletko oikeasti noin sinisilmäinen, vai vitsailetko? Sillä jos se on tuo ensimmäinen... Säälin sinua.” ”Hei hei, voimia nyt! Peli ei ole vielä päättynyt!!”

 

” Sori että joudun kertomaan tämän, mutta niin se vaan on. Veljeni, on * syvä teatraalinen huokaus * idiootti,” Jack huokaisi. ” Okei, turpa umpeen!! Onko se muka niin paha jos uskoo inhimilliseen hyvyyteen?!” Cory melkein huusi vihoissaan. ”... Ei.. ei se ole..” Lavinia sanoi niin uhmakkaasti kuin vain kykeni, puhuen tietysti vain hieman kuiskausta kovemmin.

 

”Kiitos, Lavinia. Olen iloinen nähdessäni ettei sisaresi kyynisyys ole tarttunut sinuun,” Cory sanoi tytölle hymyillen. ”Se ei ole kyynisyyttä, se on järkevyyttä,” Jack mumisi. ”No niin, Marsha, koeta pysyä tahdissa 'voi luoja, miten ne saattoivat antaa pallon karata me olemme niin surkeita'- tanssimme tahdissa,” Regina komensi ryhmäänsä.

 

”No niin, Jack ja Rachell, olemme varmaan ärsyttäneet Corya tarpeeksi tänään. Jätetään asiat sikseen ja odotetaan että hän huomaa kaksinaamaisuuden itse,” Cherry rauhoitti kyynistä kaksikkoa. ”Mutta siihen voi mennä vuosia!!” Jack valitti. ”Millie, nyt sinä olet poissa tahdista!!” Regina kiljaisi ärtyneenä. ”An-Anteeksi!”

 

”Cherry on oikeassa. Jätetään kinastelut taaksemme ja palataan alkuperäiseen aiheeseen,” Rachell sanoi tyytyväisenä. ”... Coryn persaukseen?” Jack tiedusteli varovasti. ” Ei! Kun bilettämiseen!! Mitä sanoitte, jos teidän kaksi viikkoa täällä meidän elämäämme riemastuttamisenne kunniaksi me riennämme iloitsemaan kaupunkiin?!”

 

” Joo, just, keskustan ihmiset, lukittautukaa taloihinne! Joo ei, ei oikein ole meidän juttumme,” Jack selvitti. ”Äh, olet edelleen tylsä!! Sinusta varmaan paras tapa viettää perjantai-ilta on istua huoneessasi lukemassa toisten ihmisten blogeja!!” Cherry marisi, ” Totta kai lähdetään!! Minne mentäisiin?... Mitä siellä tehtäisiin?” ”Olet ihan yhtä tietämätön tuollaisesta elämästä kuin minäkin!!”

 

”Ajattelin että käväisisimme Club Lucariolla. Se on aika pieni ja tuntematon mutta siellä on loistava dj ja halpaa viinaa,” Rachell kertoi. ”Ei, Rachell, ei juomista!” Lavinia parkaisi, ”Joudutaan ongelmiin!” ”Noh, eihän ryyppääminen ole bilettämisen päätarkoitus, ”Cherry vahvisti. ”... Cherry, luulen että minun pitää kertoa sinulle muutama asia bilettämistä harrastavista ihmisistä...” Jack aloitti.

 

”Niin juuri, Cherry. No, näyttää siltä että me olemme mukana,” Cory sanoi tyytyväisesti. ”Aiotko vain jättää minun mielipiteeni huomioimatta?” Jack marisi. ” Meillä tulee olemaan tosi hauskaa!” Cory jatkoi huomioimatta veljeään. ”Hei hei, voitto tuli!! Ja aivan helppoa se – ÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄK!!!!!” Regina kiljaisi. Hypyn aikana hänen jalkansa taittui väärään suuntaan, minkä vuoksi hän kaatui hyvin kivuliaasti selälleen.

 

”REGINA!!!” ”Mitä tapahtui?!!!” ”Oletko kunnossa!?!” ”REGINA!!!” Tytöt ympäröivät kaatuneen jäsenensä muutamassa sekunnissa. ” Uuuh....” Regina mumisi ja nousi istumaan, vaivalloisen näköisesti. ”REGINA!!!” ”Miten voit?!!” ”Uuuh... Voi, nilkkani!!! Ta-taisin nyrjäyttää sen!! Aaaauuh... Tarvitsen jonkun vahvan ja miehekkään pojan kantamaan minut terkkarille käsivarsillaan...”

 

”Joten, Lavinia... Sain sen käsityksen ettet ole biletyssimejä... Mutta lähdetkö silti kanssamme?” Cory kysyi Lavinialta juuri samalla hetkellä kun Regina kohotti katseensa (loukkaantuneen seksikkäästi) kohti paikkaa josta oletti huolestuneen pelastajansa laukkaavan häntä kohti. ”... No... kyllä kai minä voisin...” ”Se olisi hyvin tärkeää minulle.”

 

'HÄN EI EDES HUOMAA MINUA!!!!!!' Regina kirosi syvästi mielessään, ' Tuo ämmä vie kaiken huomion jonka ansaitsen!!' Regina pyyhkäisi katkeran kyyneleen pompomillaan, ja kun hän sai taas silmänsä auki, jokin tukki hänen näköalansa Coryyn.

 

”Norman!!! Mitä hittoa sinä teet?!” Regina kiljaisi vihaisena ponkaisten paljon nopeammin pystyyn kuin luulisi tytöltä jonka nilkan pitäisi olla sijoiltaan. ”Kutsuit miehekästä pelastajaa, armaani, joten tässä olen!” Norman Crippler, pörssikeinottelijoiden sukua, ilmoitti mahtipontisesti.

 

”Joten se on sitten sovittu. Te saatte luvan tulla hakemaan meidät seitsemältä, niin minä opastan meidät sinne, ” Rachell sopi ilman neuvotteluja, ” Muistakaa olla pukeutuneita asianmukaisesti!!” ” Totta hitossa!” Cherry lupasi innoissaan.

 

”Ei!! En pyytänyt sinua!!” Regina kiljui ja työnsi poikaa taaksepäin, vain nähdäkseen miten ihanainen Cory käveli Entwhistlejen seurassa pois koulun alueelta, välittämättä yhtään mistään mitä tapahtui cheerleadereiden joukossa. ”... Jatketaan.” ”Mutta Regina, entä jalkasi..?” ” Kuvittelin vain. Olen ihan kunnossa. Jatketaan 'Tuomari on nuija ja kaikki tietävät sen'- tanssilla. Ja painu hemmettiin siitä Norman!!”

 

Ja Norman painui – ei ehkä ihan hemmettiin, mutta penkille, jossa hän vielä äsken oli seurannut harjoituksia yhdessä ystävänsä Lionel Cartmanin kanssa, ja oli hyvin vihainen. ”SE- Naisia vievä.. opettajia mielistelevä... naisia vievä... Maalaispentu!!” Norman murisi ,” Jos saisin tilaisuuden niin kyllä lätty lätisis!”

 

”Olen poissa harvinaisen pahan krapulan vuoksi päivän. Yhden päivän! Ja sinä aikana joku pikku blondi jostain huitsin nevadasta valloittaa ihanaisen Reginan millisekunneissa!!! Kuinka se kehtaa!!” Norman raivosi.

 

”Noo, toisaalta sinä juuri niissä kyseisissä bileissä muhinoit niiden kaksosten kanssa, niin että et välttämättä ole täysin jäävi valittamaan Reginan menetyksestä,” Lionel mutisi. ”Tarkoitan tietysti Reginaa tyttöystävänä, jonka voi esitellä vanhemmilleen ja mennä naimisiin yhteiskunnan hyväksynnällä, ei tyttöystävää jonka kanssa pidetään hauskaa.”

 

”Uuuh, kun vain keksin sopivan keinon kostaa mahdollisen tyttöystäväni varastaminen, se tulee kärsimään syvästi,” Norman vannoi. ”Otat tämän liian vakavasti. Eihän mikään johda välttämättä siihen että he alkavat seurustella.” ”... Aivan niin. Voihan olla että blondi ottaa kumppanikseen esimerkiksi Meganin.” ” … Eii... Ei tule tapahtumaan... ” ' En ainakaan salli sitä!!'

 

Mutta Coulat ja Entwhistlet olivat aivan tietämättömiä aiheuttamastaan kostonhalusta. Ainakin nuorella Lavinialla oli paljon tähdellisempiä ongelmia. ”Äh.... Ei.”

 

”Äh... Ei.”

 

”Ei.”

 

”Äh, Ei!”

 

”EI TODELLAKAAN!! Mitä edes ajattelin?”

 

”Äh.. ei tämäkään,” Lavinia valitti sovittaessaan pukua,” Miksen ole varautunut mahdollisuuteen että joudun juhlimaan?” ' No, jos olisit kysynyt tätä samaa kuukausi sitten, ei varmaan olisi vaikea vastata?' Hänen aivonsa vastasivat.

 

' En tietenkään ole hankkinut sopivia vaatteita, koska en sovi niitä käytettäviin tilaisuuksiin... En ole bilettäjä, en ole cool, en ole sopiva Corylle..'

 

”I AM READY TO HIT THE TOWN!!” huusi Rachell rynnätessään Lavinian huoneeseen, lausuen jokaisen sanan hyvin tankerosti. Sitten hän käänsi päänsä ja näki Lavinian. ”Ööh.. Systeri, ei kai tuo tule olemaan se kudelma joka ylläsi aiot lähteä bilettämään?” ”... Voisi yhtä hyvin olla..”

 

”Mitä tarkoitat?” Rachell kysyi kävellessään peilin luokse.” .. Voi Rachell... en minä sovi sinne!! Vaatteeni eivät sovi päälleni, olen tylsä luonteeltani ja – no tiedät kyllä itsekin loput..” Lavinia huokaisi.

 

Rachell oli hetken hiljaa ennen kuin vastasi: ” Olen täysin tietoinen että sinulla on paljon hienoja ja sinun tyyliisi sopivia vaatteita tuossa kaapissa. Olet vain syytä tai toisesta jättänyt ne pois.” ”No kun... Enkö muuten näyttäisi vain ihan samalta kuin koulussakin? Ei ihan bilemeininkiä.” ” Onko sillä väliä? Sellaisissa kuteissa olisit sievä, ja onko siinä muka mitään järkeä hävittää loistavaa tyyliä!”

 

”.. Luuletko niin?” ”Totta kai! Ja kuten tiedät, minä olen näissä asioissa aina oikeassa. Joten nyt takaisin kaapille ja kaivat jotain joka taatusti vie kaikilta huoneessa olevilta hengen ja laittaa Corynkin polvilleen!!” ”... En sanonut mitään Corysta.” ”... Mene nyt vain sinne kaapille.”

 

”Noin, mitä minä sanoin!” Rachell totesi kun he tutkailivat uutta mekkoa peilin edessä. ”... Ei kai se ole liian kesäinen?”Lavinia kysyi epäilevänä, mutta silti tyytyväisenä löytöön. ” Kun kyse on juhlimisesta, kesäinen on aina parempi kaikkea,” samassa sisarukset kuulivat auton ajavan pihaan, ” Ja sitten menoksi! Hurmausvaihde päälle!!”

 

”Hieno asu, Lavinia!” Cory tervehti tyttöjä heti kun he avasivat auton oven. ”Oih, kiitos..” Ajomatka keskustaan sujui varsin hiljaisesti, luukuunottamatta Rachelin neuvontaa ainoalle ajotaitoiselle eli Corylle, mutta pian he saapuivat clubille.

 

”Tervetuloa Club Lucariolle, hauskuuden mekkaan!!” Rachell toivotti kun he astuivat sisään. ”Hmm, hyvin sinisävyinen sisustus, ” Cory totesi, ”Energinen.” ”Joo, ja vaarallinen epileptikoille,” Jack marisi.

 

”Ei, mutta oikeasti, paikka näyttää hienolta!” Cory kehui. ”Joo, jos sattuu pitämään lasereista,” Jack jatkoi valitustaan. ”Turpa umpeen, nyt menee hyvä kipale,” Cherry selitti veljelleen, ” Hemmetti minä tykkään. Tanssimaan!!” ”Voit ihan yksiksesi mennä, kiitos vain,” Jack mumisi. ”Luulitko että sinua pyysinkään? On hemmetin säälittävää tanssia veljensä kanssa!” ”Silti teit juuri niin yläasteen päättäjäisissä...” ”MEITÄ OLI KOLME KOKO LUOKALLA!!”

 

”No, jos on noloa , ja se on, tanssia siskonsa kanssa, niin miten olisi Jackie, tanssahdella minun kanssani?” Rachell sanoi kääntyessään viekoittelevasti Jackin suuntaan. ”Öööööh.... Ai, mitä sanoit, Cory? Otetaan juotavaa? Loistava ajatus, sinne siis!!” ”... En sanonut yhtään mitään..”

 

”... Oliko pakko vetää minut hämäykseesi mukaan?” Cory kysyi ärsyyntyneenä. ” En jaksa lähteä tappelemaan sen kanssa aiheesta: 'vihaan sinua, luovuta jo'- koska se ei ole luovuttanut kertaakaan viimeisen kahden viikon aikana!” sähisi Jack takaisin. ”... No et näköjään onnistunut, hän on tulossa tänne.”

 

' … Voi hitto...' ”Hei pojat, tilasitteko jo?” Rachell huikkasi iloisesti. ”Joo, ajattelin ottaa ihan vaan kolaa, entäs te?” Cory kysyi pirteästi. ”Joo, mulle tulee bloody mary, tuplana,” Rachell tilasi. ”... Mikä se on?” Cory kysyi viattomasti. ”Se on... ööh, limsadrinkki... siihen tulee sitruunalimsaa ja ..ööh... veri... meloni … verimeloni mehua.”

 

”Kuulostaa jännältä... Jospa minäkin kokeilisin? Pidän asioista joissa on sana veri,” Jack kysyi aidosti kiinnostuneena ( todella harvinainen saavutus), mutta Rachell näytti hätääntyneeltä ja jatkoi edellistä lausettaan sanoilla : ” Ja vuohenmaitoa! Sitruunalimsaa, verimelonimehua ja vuohenmaitoa!” ”... Jaa.. ehkäpä jätänkin kokeilematta,” Jack tuumi, kun Rachellia oudosti tiiraileva baarimikko toi juoman.

 

”Miksi ihmiset sekoittaisivat vuohenmaitoa limsan kanssa?” Cory kysyi ihmetellen. ”... Se on … erilaista. Ihmiset pitävät erilaisista asioista täällä päin. Mutta koska olet uusi, en pakota sinua tilaamaan yhtään mitään kummallista. Ota vain se kola.”

 

”Mutta Jack, sinähän näytit äsken jo viihtyvän täällä. Onko mutrusuu kääntynyt ylösalaisin?” Rachell tiedusteli ilkikurisesti. ”Itseasiassa.. Ei. Valot ovat edelleen epileptisiä, musiikki dubsteppiä -” ”Eikä ole!!!!” ” Ja tämä kokis maistuu siltä että se on vesitetty.”

 

”Äh, sinä olet pahempi jörö kuin se kääpiö!!” Rachell marmatti, ”Cherrykin on tuolla tanssimassa ja pitämässä hauskaa... Te olette kaksosia, miten teistä saattoi kehittyä noin erilaisia?” ”Oletko muka itse yhtään samanlainen Lavinian kanssa?” Jack heitti takaisin.

 

”Ihan tiedoksesi, minulla ja Lavinialla on.... hyvin palj... Hyvin rakas sisarsuhde!!””No, miten vaan... Mutta se ei muuta sitä että täällä on tylsää,” Jack päätti lauseensa ja nousi baarijakkaralta.

 

Rachell katsoi vessaa kohti poistuvan pojan perään, kunnes hänen silmänsä törmäsivät, clubin toisessa päässä, yksin sohvalla istuvan sisarensa. ”Lavinia on taas yksin,” hän sanoi huolestuneena kun kääntyi katsomaan taas oikeaan suuntaan, ” Hän on niin ujo... jollei hänelle sano, 'tule mukaan', hän jää kököttämään nurkkaan. … Hän tarvitsee lisää itseluottamusta.. mutta en tiedä miten antaisin sitä hänelle.”

 

Cory kuunteli hiljaisena Rachellin puhetta, kunnes sai juotua limsansa loppuun. ” Ehkäpä hän ei tule istumaan yksin enää kauaa... Ehkä joku tulee pyytämään hänet tanssimaan?” Cory sanoi noustessaan tiskin ääreltä. ”Minne menet?” Rachell huikkasi hänen peräänsä. ”Tanssimaan.” Kuullessaan tämän Rachell hymyili iloisena, kunnes baarimikko totesi :” Sinä sitten luultavasti maksat laskun.”

 

”Hei Lavinia, kuinka hurisee?” keskeytti Cory Lavinian yksityiskohtaiset mietelmät omasta säälittävyydestään ja siitä ettei olisi koskaan kannattanut tulla koko paikkaan. ”Äh.. hei.. Ihan kivaahan täällä on.” ”Ihanko totta? Koska kaukaa näyttää siltä kuin sinulla olisi tosi kurjaa.” ”Joo, ihan kivaa on.”

 

”... Tuletko tanssimaan?” Cory kysyi yllättäen. ”... Täh?” ”Tule tanssimaan. Minulla on tylsää.” ”Sori, en osaa..” ”Ei haittaa, en minäkään. Ole kiltti. En minä halua lähteä vetämään sitä kenenkään muun kanssakaan.” Cory pyysi tavalla joka oli vain ja ainoastaan tyylikäs. ”yh... okei..” punasteleva Lavinia suostui lopulta.

 

Nolona Lavinia seurasi Corya tanssilattialle. ' En osaa tanssia. En klubitansseja. En silloin kun Cory on parina... Miksi hän edes pyysi minua? Sääliikö hän minua?... Tietysti. Hän säälii minua.'

 

Kun he pääsivät sopivaan paikkaan, Cory katseli tyttöä pitkään ja harkitsevasti. Lavinia tunsi olonsa hyvin epävarmaksi katseen alaisena, kunnes Cory vetäisi äkkiä kasvoilleen niin naurettavan virneen, että Lavinia ei voinut olla nauramatta. Hän kikatti niin lujaa, että se kiinnitti jopa yli-ikäisen bilehain katseen. ”Tuossa se on!! Tuossa on se ilme jota olen odottanut koko illan!!” Cory riemuitsi.

 

Lavinia punastui taas, ja Cory jatkoi puhettaan: ”Tiedätkö, olen halunnut tehdä näin jo pitkän aikaa. Olet niin hiljainen... Ja näytät välillä aika apealta.” ”En ole apea..” Lavinia vastasi nopeasti, kuitenkin tuttuun tapaan mutisten. ” Oletko aivan varma? Olet niin hiljainen, ja minusta tuntuu usein ettet saa sanotuksi puoliakaan siitä mitä haluaisit.”

 

”Ja sitä paitsi, minä haluaisin kuulla sinun ajatuksiasi. Oikestaan, haluaisin kuulla sinusta. Viimeisen kahden viikon aikana olen oppinut kyllä tuntemaan melko monet koulun tytöistä, mutta sinä olet pysynyt taustalla koko ajan. Ja juuri sinut minä haluaisin oppia tuntemaan.”

 

”Joten... saanko luvan oppia tuntemaan sinut?” Cory päätti puheensa hymyillen suloisesti. Laviniaa pyörrytti. Hän ei tiennyt, pystyisikö sanomaan mitään vai oksentaisiko paniikista. Tanssiessa äkkiä heidän kätensä koskettivat. Pojan iho oli pehmeä. ”.. Mitä haluaisit tietää?”

 

Samaan aikaan kun tanssilattialla tapahtui romantiikkaa, baaritiskille kerääntyi taas teinejä. ”No Jack, onko jo kivaa?” Cherry kysyi virnuillen hikisenä tanssimisesta, ”Minulla ainakin on!” ”.. Minä tulin tänne pakotettuna, en edes aikonut pitää hauskaa,” Jack vastasi ärsyyntyneen kuuloisena.

 

”Ai jaa? Se varmaan selittää sen että ainoat tekosi täällä ovat rajoittuneet kolan litkimiseen ja vessassa käymiseen,” Cherry jatkoi pirteästi. ”Jatkan edelliseen: Minä en halunnut tulla tänne, minulla ei ole hauskaa täällä ja ainoat jotka löytävät mitään hauskaa täältä ovat idiootteja!” Jack urputti.

 

”Äh... Olet nykyään aina tuollainen!” Cherry valitti kääntyessään tilaamaan itselleen lasillisen vettä,” Et ollut yhtään tuollainen kun oltiin koto- viiskytänpoukamassa. Ja äkkiä olet mr. Douchebag kaiken aikaa!! Mikä hitto sinuun on mennyt?! Olit joskus niin hauskaa seuraa.”

 

”... Hän ei siis aina ole ollut kyyninen?” Rachell kyseli kiinnostuneena. ”Ei, joskus hän oli todellakin maailman mukavin kaveri... Miten sekin tuntuu jo ikuisuudelta,” Cherry huokaisi syvään, ”Miksi sinä muutuit? En jaksa tätä meininkiä enää!”

 

Jack katsoi kyllästyneenä kaukaisuuteen, miettien syvästi mitä hän oli tehnyt ansaitakseen näin ärsyttävää väkeä ympärilleen, ennen kuin vastasi :” Kuule, porukka muuttuu. Enimmäkseen siitä syystä että he viisastuvat ympäröivästä maailmasta. Kyllä sinustakin tälläinen tulee ajan kanssa.”

 

”Mutta ei ihmisistä tule kyynikkoa viikossa!! Varsinkaan tyypeistä joille ei ole tapahtunut mitään pahaa niin kuin sinusta!!” Cherry yritti vielä, ”Jos jatkat tuota rataa, et kykene nauttimaan mistään elämän tarjoamasta ilosta.” ”Älä murehdi, ei niin käy,” Jack totesi yksioikoisesti.

 

”Mutta entä jos niin on jo käynyt?” huudahti Rachell äkkiä,” Olet ärtynyt ja kyyninen nytkin siinä paikassa, jossa suurin osa simeistä löytää suurimmat ilot ja istut nurkassa odottamassa että se on ohi!!” ”En ole niin kuin suurin osa muista,” Jack totesi kireästi. ”... Eli olet hipsteri?” Cherry tiedusteli.

 

”EI!!! EI NIIN!!! Minä vain... äh... eh..” Jack huusi vastauksen, muttei kyennyt keksimään kunnon syytä miksei olisi. ”Siinä tapauksessa... Todista se!!” Cherry määräsi virnistellen. ”Tule tanssimaan!! Jollet suostu, olet vain erilaisuuttaan todisteleva luuseri,” Rachell komensi, myöskin vaarallisesti virnuillen, ehkä liiankin leveästi, hän oli jo ottanut kolme ”sitruunalimsa-verimelonimehu-vuohenmaito-drinkkiä”, eikä se näyttänyt sopivan hänelle kovinkaan hyvin.

 

”... Onko se ainoa tapa?” ”Ainoa ja oikea,” Rachell vastasi itsevarmasti Cherryn nyökytellessä vieressä. ”... Okei, ei kukaan kuitenkaan tunne minua täällä, joten se ja sama,” Jack lopulta myöntyi.” Jess. HEI KAIKKI, VELJENI AIKOO NOLATA ITSENSÄ, KÄNNYKÄT ESIIN!!!” Cherry riemuitsi kovaäänisesti.

 

”... Te suunnittelitte tätä koko ajan, ettekö suunnitelleetkin?” Jack kysyi raivoissaan. ”Ehkä, mutta en kyllä käskenyt häntä huutamaan,” Rachell nauroi hyppiessään tanssilattialle.

 

Tehtyään minuutteja naurettavia tanssiliikkeitä Jack päätti nolanneensa itseään tarpeeksi, varsinkin kun joka iikka oli Cherryn kiljaisun jälkeen tuijottanut häntä kuin vierasta kaalia. Niinpä hän päätti tasoittaa asioita. ”Rachell, oletko todella niin elämää rakastava itsekkään? Et ole kertaakaan koskenut noihin painovoimankumoajiin tuolla takana.”

 

”No, nyt kosken!! Kosken ja koskettelen ja pidän kiinni ja muuta … Hihii!!” Rachell kikatti iloisesti hypätessään laitteen kyytiin. Ei kuitenkaan kestänyt kauankaan, kun hän lakkasi olemasta niin tyytyväinen.

 

Muutaman sekunnin sisällä hän oli vahingossa päästänyt irti kahvoista ja poukkui pitkin laitteen seiniä, ja lopulta tipahti mokoman kyydistä. Aivan yhtä pian kuin cheerleaderit olivat päivällä ympäröineet langenneen jäsenensä, ympäröivät muut ryhmän jäsenet (erityisesti Coryn harmiksi) omansa. ”Rachell!! Oletko kunnossa?!” Lavinia huusi huolestuneena. ”En. Au au au... Tulen olemaan niin mustelmilla... Mustelmilla ma kerron!!”

 

Äkkiä hän alkoi yökkäillä, ja pian hän olikin lattialla nelinkontin oksentamassa. ”Rachell, mikä on?”Cherry kysyi huolissaan. ”... Sinä et ole tainnut juoda ihan mitään tavallista, vai kuinka?” Lavinia totesi yllättävän kylmästi. ”Mistä sinä noin päättelit?” Jack kysyi ihmeissään. ”Rachell kestää kyllä minkälaista pyöritystä, mutta kuten huonosti valvotut sukujuhlat osoittivat, ei tippaakaan viinaa,” Lavinia jatkoi selitystään kylmästi.

 

”Mitään... en ottanut..” Rachell selitti sammahtaneena. ”Luulen että meidän on parempi mennä kotiin,” Lavinia sanoi varmana. ”Hei, kuka maksaa tuon siivoamisen?” Huusi baarimikko. ”Minä hoidan sen, käy viemässä siskosi autoon,” Cory lupasi. ”Kiitos niin paljon... Ja lupaatko olla levittelemättä tätä?” ”Totta kai.””Voi Cory, olet todellinen aarre!” ”Ja me muutkin olemme vaiti, jos sillä nyt on jotain väliä..” Cherry heitti heidän kulkiessaan/hoiperrellessaan kohti ovea.

 

Ja taasen, olen pahoillani ylipitkästä osasta... Minun pitää lakata kertomasta päähenkilöiden tarinoita samassa jaksossa. Muutenkin tämä oli hieman kökkö osa... kirjoittamisessa oli vaikeuksia, ja tykkäsin vain tuosta tanssikohtauksesta ja Rachellin selityksestä XD. Cheerleaderit olivat myös hauskoja, mutta  se mikä todella oli kivaa oli noiden liikkeiden kuvaaminen. Kuvista puheenollen, Cory näyttää ensimmäistä kertaa todella suloiselta <3.. Yleensä pidän häntä vastenmielisenä.

Jos joku lukeekin, niin kommentoikaa olkaa hyvä ~ Orm-chan kuittaa.

 

 

 

 

 

 

Kaupunki jossa elämme on elävä esimerkki kaksinaismoralismista: Toisaalta täällä on suuremoisinta vaurautta, jota varten on olemassa miljoonia ja taas miljoonia huvituksia, toisaalta taas kylmä, tuskallinen tappio katuojassa.

 

 

Juuri tätä kaupunkia minä kutsun kodikseni. Huolimatta sen vioista, sen voi löytää siedettäväksi jos antaa paljon anteeksi. Ja tietenkin, ammatillisessa mielessä, se on täydellinen.

 

 

 

 

Tiedän täsmälleen mitä ajattelet: ”Mitä ihmettä tarkoittaa 'ammatillisessa mielessä?'” No, katsokaas, kun työalanasi ovat rikokset, petokset ynnä muut ihmisyksilöiden ongelmat jotka he haluavat pitää yksityisinä.

 

 

 

 

Jep, sellaista on työskentely yksityisetsivänä. Moraalittomuus määrää palkkasi ja kahvia kuluu. Mutta ei voi valittaa. Kaikkienhan meidän pitää elää tavalla tai toisella. Olkoon se sitten kuuntelulaitteiden asentamisella autoihin.

 

 

 

 

Nimeni on Milway. Harley Milway. Olen yksityisetsivä, jos et sitä jo tajunnut, ja rakastan työtäni. Oikeastaan ainoa huono puoli tässä on se, ettei koskaan välttämättä tiedä milloin asiakas saapuu. He eivät yleensä ilmoita, ja saattavat saapua jopa aivan aamuyöstä juuri, kun nautiskelet kupillista. Niin kuin eräänä maanantaina.

 

 

 

 

Olin vasta aamun yhdeksännessätoissa kupillisessa, kun kuulin kellon soivan. Jätin kuppini pöydälle ja kävelin työhuoneeseeni, huikaten odottajalle :”Ovi on auki!”Kun asiakkaani astui sisään, tunnistin hänet heti. Penenlope Johnson, asianajotoimisto Johnsonin vasta pari vuotta sitten valmistunut uusi lakihai.

 

 

 

 

Termi kuvasi naikkosta mitä parhaiten, sillä tuon tiukan ja elegantin ulkomuodon alla piileskeli olento joka voisi viedä koko omaisuutesi lain nimessä. Vaarallinen... ”Öh, Harley... Sinä puhut taas itseksesi,” Penelope keskeytti hymyillen kiusaantuneesti, ”Voisitko lopettaa?” ”Oh, anteeksi.. Se on, Krhm, paha tapa,” Milway yskäisi kiusaantuneena. Niin, film noirmainen selostus ei todellakaan ollut ...”Harley. Teet sitä taas.”

 

 

”... Anteeksi.” ”Hyvä. Saanko muuten esitellä asianajaja Björn Bergin, ” viittasi Penelope istuutuessaan juuri ovesta tulleen, Milwayn käytöksestä hyvin hämmentyneen miehen viereen.”Hauska tutustua,” Milway ja Björn totesivat yhtä aikaa. Sen jälkeen Milway jatkoi: ”Joten, onko teillä jokin erityinen syy tulla tapaamaan minua?”

 

 

 

 ”Kyllä,”Penelope totesi nyökäten, ” Meillä on sinulle juttu.” ”Kadonneen perijättären metsästys,” Björn heitti väliin naurahtaen. ”Perijättären?” kysäisi Milway selvästi kiinnostuneena, ottaen samalla itselleen tupakan. ” Erään asiakkaamme testamentissa oli toteutumisehtona hänen tyttärensä läsnäolo sen täytäntöönpanossa,” Penelope selitti.

 

 

 ”Mutta perheellä oli jokin sortimentin riita, ja tyttö on ollut kadoksissa kohta 18 vuotta,” Björn jatkoi, ”Eikä kukaan tiedä minne hän on joutunut sen jälkeen tai mitä hänelle on tapahtunut.” ”Kyse on suurista summista, joten me olemme saaneet .. eräältä taholta käskyn etsityttää hänet,” Penelope selitti.

 

 

 ”Kyseessä taitaa olla siis joku High-Quality-streetin kärkijoukkoa?” Harley tiedusteli uteliaana. ”Aivan ykkösryhmää: Sinun pitää etsiä Gunilla von Craftenhammen.” Björnin lausahduksen jälkeen Milway oli täysin typertynyt. ” Gunilla von Craftenhammen? Niitä von Craftenhammeneita?!”

 

 

 ”Ei niitä nyt muitakaan ole,” Björn heitti, ennen kuin vakavoitui, ” Mutta ongelmaksi muodostuu, että emme saa minkäänlaista apua perheeltä, koska luoja tietää mistä syystä he eivät suostu kertomaan meille yhtään mitään!” ” Edes isäkään ei tiedä mistä koko riidassa oli kyse,” Penelope selitti epäuskoisena, ”Hän tiesi vain ylipäätään sen että heillä oli ollut riitaa ja tytär oli lähtenyt.”

 

 

 ” … Joten se jää ensisijaisesti minun vastuulleni löytää tyttö? Ilman toiveita minkäänlaisesta lähipiirin avusta?” Milway kertasi ääneen. ” Pystytkö siihen?” Penelope tiedusteli huolissaan. ”Oletko aivan hölmö? Totta kai minä pystyn!”

 

 

 ”Tarvitsen vain hieman tavallista kuukautta enemmän aikaa, siinä kaikki,” Milway totesi itsevarmasti noustessaan ylös. ” Se onkin hyvä, sillä se on ainoa mitä meillä on,” Tokaisi Björn, ”Testamentti menee toimeen viimeistään vuoden””- täsmällisesti ottaen noin 51 viikon.” ”... Kiitos Penny. Kuluttua. Riittääkö se?” ”Paremmin kuin hyvin,” Myhäili Milway.

 

Jahka Johnson ja Berg olivat lähteneet, tallustelin takaisin keittiöön jatkamaan aamukahviani. Heti sen jälkeen, olisi vuorossa töitä.

 

 

 

 

Seuraavana perjantaina lähdin HQ-Streetin kirjastolle. Tiedän, ei kuulosta kovin hohdokkaalta lähteä etsimään tietoja kadonneesta perijättärestä yleisestä kirjastosta savuisten baarien sijaan, mutta ikävä kyllä en ole kyennyt löytämään Johnsonien lisäksi ketään muuta jolla olisi minkäänlaisia suhteita ja tietoja yläluokkaan kuuluvien elämästä, ja kuten tiedettyä, tämä oli tapaus josta eivät hekään tienneet mitään.

 

 

 

 

Joten tämä oli toiseksi paras vaihtoehto. Seurapiirisäihkyjien nimikkolehdet. Kirjaston hakukoneelta nopeasti etsittyäni löysin vinon pinon erinäisiä lehtiä, joissa oli mainittu Craftenhammenit. Uusin tulos löytyi niinkin tuoreeltaan kuin uusimmasta FemQ :sta.

 

 

 

 

Nappasin lehden ja aloin hakemaan tarvitsemaani artikkelia, joka paljastui Adolf von Craftenhammenin muistoartikkeliksi. ' Adolf von Craftenhammen (os. Järgenschaissen) syntyi 12.3.1939 keskiluokkaiseen perheeseen, vanhempinaan Henrik ja Erica Järgenschaissen ainokaiseksi... Kahdeksanvuotiaana hänen isänsä pankki menestyi niin hyvin että perhe avasi toisen Lehtipuulaaksoon... Hän pääsi Thomas Embiggenin yliopistoon huippuarvosanoin vain 19-vuotiaana...'

 

 

 

 

'Ah! Nyt mainitaan viimein Craftenhammenit! Ollessaan 24-vuotias hän rakastui ajan tapojen vastaisesti itseään kaksi vuotta vanhempaan Augustine von Craftenhammeniin, von Craftenhammenien suvun ainoaan perijättäreen. Poikkeavan pitkän tapailuajan jälkeen he menivät lopulta naimisiin 7.6.1964.'

 

 

 

 

' He muuttivat asumaan Craftenhammeneiden sukukartanoon, ja muutaman vuoden yhteiselon jälkeen he päättivät perustaa perheen. Heidän lapsensa Miranda von Craftenhammen (* 2.3.1970) työskentelee maan johtavan naistenlehden, FemQ:n toimittajana...' ”Mitä ihmettä?”Huudahdin ääneen. Palasin takaisin lukemaan, mutta en voinut kieltää löytöni totuutta: Toisen tyttären olemassaolo oli valokuvaa lukuun ottamatta sivuutettu täysin.

 

 

 

 

Kirjastonhoitajien vihaisten katseiden alla kävelin kohti hyllyä jossa lehtien vuosikertoja pidettiin. Vaikka edellisessä lehdessä olikin uhrattu ainakin kaksi kappaletta palstatilaa toiselle, varmasti olisi myös lehtiä joissa oli kirjoitettu Gunillasta.

 

 

 

 

Mutta vaikka selasin vuosi vuodelta taaksepäin, ei tietoja tullut lisää, päinvastoin: Useimmissa numeroissa joissa edes puhuttiin von Craftenhammeneista ei edes mainittu koko tyttöä. Kaikkea muuta heistä kyllä kerrottiin: He omistivat laivavarustamoita, ravintoloita, sukupuuttoon kuolleen automerkin ja maailman toiseksi vanhimman radiotehtaan. He olivat jo 1800-luvulta asti tunnettuja mesenaatteja, ja useat germaanioopperat oli rahoitettu juuri heidän varallisuudellaan. Suku muutti Germaaniasta 1867, joten nykyinen suvun edustaja Augustine on pesunkestävä paikallinen.

 

 

 

 

Epätoivo alkoi vaivata mieltäni. Oliko maan rikkaimman perheen vaikutusvalta pyyhkinyt tyttöparan elämän jäljettömiin? Kävin läpi koko yhdeksänkymmentäluvun, mutta samanlainen historiankirjoitus vain jatkui. Kerrottiin suvun omistavan maailman parhaimpia selloja valmistavan yrityksen, kerrottiin Claus van Manetin parhaimmaksi väitetyn maalauksen koristavan heidän aulaansa ja väitettiin että osa heidän rahoistaan olisi tullut natsien kultavaroista.

 

 

 

 

'Adolf von Craftenhammen luovuttaa pankkinsa johtajuuden Frank Kellerille... Augustine von Craftenhammen lahjoittaa maailmanmuseoon aidon Kilototeen veistoksen... Augustine von Craftenhammen kävi katsomassa Niebelungin sormuksen ensi-illan tyttäriensä Gunillan ja Mirandan kanssa... Hei!!'

 

 

 

 

 

 

 

 

En ollut uskoa silmiäni, mutta niin se vaan oli: Olin viimein löytänyt tytön. Enkä kadottanut häntä enää sen jälkeen, sillä Gunilla oli melkein jokaisessa seurapiiriuutisessa. ' Gunilla von Craftenhammen esiintyi edukseen Jonathan Mallaksen tuottaman Carménin ensi-illassa yllään säkenöivä Fucci.... Vivian Hellhoundin uusimpaan valloitukseen, terveyskylpylään, voi selvästi luottaa, kun sen palvelusta nähdään nauttivan myös Craftenhammenien suloisten perijättärien, Gunillan ja Mirandan. Näiden neitokaisten ei tarvitse tuhlata rahojaan kakkosvaihtoehtoon, miksi sitten sinun? … Gunilla von Craftenhammen on esiintynyt kolmessa sosiaalisessa tilaisuudessa yllään sama puku, ovatko Craftenhammeneiden rahavirrat tukkeutuneet?!'

 

 

 

 

 

 

 

 

Gunilla esiintyi vuodesta 1982 aina 1986 joka lehdessä. Hän oli ollut todellinen seurapiirikaunotar, jonka ainoana ongelmana oli esiintymistilaisuuksien paljous: avajaisia, juhlia, ensi-iltoja ja tanssiaisia. Mitä pidemmälle kävin vuosikertoja, sen vähemmälle jäivät myös esiintymiset, ja niiden laatukin muuttui: ' Augustine ja Adolf von Craftenhammeneiden suloiset tyttäret Gunilla ja Miranda kuin pikkuiset prinsessat Neiti van Canin kevätjuhlissa... Gunilla ja Miranda von Craftenhammen nauttimassa uuden monitoimitalon mahdollisuuksista... Gunilla ja Miranda von Craftenhammen, Craftenhammeneiden nuoret perijättäret, opintojensa parissa hekin...'

 

 

 

 

 

Viimeinen kerta, kun Gunillan nimi mainittiin, oli lopulta eräässä High-Quality-streetin vanhimmissa sanomalehdessä, syntyneiden osastolla:' Von Craftenhammeneiden kunnianarvoisa perhe on kokenut odotetun perheenlisäyksen: Pyhän Aleksandran Sairaalassa syntyi terve tyttövauva 8.7. , joka sai kasteessa nimen Gunilla Teresa Cristine Clarissa von Craftenhammen. Tuoreiden vanhempien onni on sanoinkuvaamaton.'

 

 

 

 

 

Hämmentyneenä nostin katseeni vuosikerrasta. Tunsin olevani tupakan tarpeessa, ja ehkä myös kupillisen. Olin kieltämättä pettynyt. Vaikka olinkin onnistunut löytämään tytön elämästä todisteita, ne olivat olleet yksipuolisia, eivätkä olleet palvelleet todellista tarkoitustani: oppia tuntemaan tämä neitokainen.

 

 

 

 

 

 

Keräsin muistiinpanoni ja palautin vuosikerrat paikoilleen tai ainakin sinnepäin. Astellessani kohti ovea mietin, että melkein keneltä hyvänsä julkimolta ja seurapiirisäihkyltä kyllä saisi haastattelun tähtilehteen jos toiseenkin, mutta juuri siltä jota etsin olivat kielenkannattimet olleet jähmeät. Tästä jutusta tulisi vielä hankala, mietin, ja tiesin samassa todella tarvitsevani sen kahvin. Heti sen jälkeen, aloittaisin kolmannen vaiheen tietojenhankinnassani.

 

 

 

 

”.. Penny hei.. Onko Milway iiihaaan varmasti se paras?” Kysyi Björn Penelopelta heidän saadessaan aamuekspressot eteensä. ” … No, ainakin hän on ainoa joka ei lavasta todisteita parhaiten maksavalle,” Penelope tokaisi olkiaan kohauttaen.

 

 

 

Joo että sellaista tänään. Ei voi muuta sanoa kuin että noiden menneisyyskuvien ottaminen oli hemmetin hauskaa :D ja kirjoittaminen samoin. Maltan tuskin odottaa että pääsen Craftenhammeneiden kimppuun taas tarinassa.

 

 

 

Mutta seuraavalla kerralla käsittelemme hiukkasen unhoitettuja päähenkilöitämme.

 

Orm-chan kuittaa.

 

”Aina siitä saakka, kun ihminen ensi kerran kehitti laitteen jolla hän kykeni lentämään, ovat miehitetyt avaruuslennot olleet vain ajan kysymys. Mutta teknologian kehityksen on siitä huolimatta täytynyt olla planetaarista.”

”Teknologia toimii avaruussukkulassa niin ennalta ohjatusti, että matkustajat ovat periaatteessa pelkkä koriste ja lisärasitus. Vaatii ainakin kymmenentuhatta litraa lisää polttoainetta kun täytyy saada matkustajat ja heidän hengissä pitämiseensä vaaditut happisäiliöt mukaan. ”

”Siitä huolimatta, vaikka huipputeknisillä, 25 megapikselin muistilla ja hd-laadulla varustetut kamerat ja ultratarkoilla materiaalinkeruulaitteistoilla voidaan saada kaikki tuo tieto, mitä paljon kalliimmilla miehitetyillä lennoilla saadaan, halutaan niitä koko ajan kuitenkin järjestää.”

” Syynä tähän on luultavimmin se, että simeille viimeinen valloittamaton erämaa on juuri avaruus. Viime vuosisadoilla tuntemattomia alueita löytyi kuin julkimoita punaisella matolla, ja nyt ne, joiden sielua polttaa halu seikkailla, ovat kääntäneet katseensa taivaalle.”

”On paljon suurempi uutinen kun astronautti on selviytynyt kotiin kuin se, että teleskooppi löysi uuden galaksin. Mutta toisaalta, mitä iloa uudesta galaksista kuitenkaan vielä on, kun teknologia takkuilee vielä miehitettyjen lentojenkin kanssa, miksi mennäkään merta edemmäs kalaan? On siis parasta, että hyödynnämme kaikki mahdolliset planetaariset lähinaapurimme ja selvitämme niiden salaisuudet.”

”Kiitos paljon Timothy, havainnollisesta ja selvästikin paljon vaivaa nähdystä esitelmästä,” kiitti HQ-streetin ala-asteen kolmannen luokan opettaja Jenny Wales, ” Nyt kaikki! Haluaako joku kysyä jotain Timothyltä?”

 

”Joo!! Onko siinä laserit?” kysyi tylsistyneesti multimiljonäärin poika Gene Creosote , ”Niinku ampumista varten?” ”No ei, laserpyssyt ovat tyhjässä ulkoavaruudessa tarpeettomia ja-” ”Eli siinä on syy miksi minun esitelmäni, GunRoboShooterAssasinArmyMan 27 on paljon jänskämpi.”

 

”Niin mutta GunRoboMikälien ja avaruusaluksen ero onkin siinä, että se toinen on tv-piirretty ja toinen on oikea!” ”GunRoboShooterAssasinArmyMan 27 on oikea!!! Mainoksissa lukee että se on armeijan tukema!!””Ja sitä paitsi ketä kiinnostaa onko se oikea, ” Linsday Stabil, kymmenkesäisenä missikonkari, tokaisi terävästi,” Jos se ei kuitenkaan tee mitään jännää. Tai ole nätti.”

 

”Kaikkien esitelmät ovat mielenkiintoisia. Chiko, sinun vuorosi seuraavana. Mitä sinä haluat esitellä meille?” Opettaja kiirehti väliin ja käänsi keskustelijoiden huomien keltapaitaiseen tyttöön. ”No... Minulla on tämmöinen kirahvi.”

 

”Ei kannata välittää siitä mitä ne sanovat,” Graham Huan kuiskasi Timothylle, ” eivät vaan tajua liian isoja sanoja.” ”Olen tietoinen siitä... ” Timothy mutisi takaisin, ” Se vaan on niin .. turhauttavaa.””- ja usein kirahvit luulevat että niillä on paljon sairauksia, mutta ei niitä oikeasti ole-”

 

”En minä kyllä varmaan välittäisi tästä puoliakaan niin paljon,” Timothy arvuutteli kymmentä minuuttia myöhemmin koulun hiekkalaatikolla, korjaten samalla kantorakettinsa kulkemissuuntaa, ”ellei tämä olisi yksityiskoulu.” ”Mikäs juuri siinä risoo? Ja vaihdetaanko paikkaa, minun on laskettava vene merelle,” Graham kysyi vastaan.

 

”No juuri siinä, että kun tavallisessa koulussa on idiootteja, ne eivät tule johtamaan meitä, mutta kun yksityiskoulussa on idiootteja...” Timothy huokaisi syvään. ”Vietät liikaa aikaasi siskosi kanssa,” Graham totesi, ” Mikä kumma saa sinut kuvittelemaan että meidän aloista kiinnostumattomat lähtisivät samoihin hommiin? Ei onnistu.”

 

”No, jos haluat lähteä siitä oletuksesta, olkoon. Mutta mitä Rachell on sanonut, kaikkein suurimmat idiootit lähtevät niihin hommiin joissa saa määrätä kaikkia muita,” Timothy totesi ärsyyntyneesti. ”Minähän sanoin että vietät liikaa aikaa sen kanssa. Lakkaa olemasta noin surkeana.”

 

”Ei sitä oikein osaa lakata. Huoh... ehkä ongelma on siinä ettei ketään kiinnosta avaruusmatkailu,” Timothy pohdiskeli. ” Minua kiinnostaa,” Graham totesi pirteästi, ”en vaan pidä siitä kaikesta vaarasta mikä siinä nyt on mukana.” ”Niin... ei kai kukaan.”

 

”Timmy!!! Aika lähteä kotiin!” Georgen kutsu keskeytti planeetta Saturnalian saavuttamisen.

 

”Pitää mennä...” Timothy mutisi noustessaan ylös. ”Nähdään taas huomenna!” toivotti Graham. ”Juu, samoin!”

 

”Heippa poika, miten koulu sujui? Mitenkäs se esitelmä?” George tiedusteli iloisesti kun auto käynnistyi ja lähti liikkeelle. ”Hmm.. Ope kehui sitä, mutta... muiden lasten mielestä se oli tylsä.”

 

”Tylsä? Miten niin muka tylsä? Kun luin sen niin se oli todella mielenkiintoinen ja kirjoitettu syvällä , todellisella tunteella,” George ihmetteli. ” Koska avaruusaluksissa ei ole laserpyssyjä tai korvakoruja,” Timothy vastasi.

 

”No, antaa kakaramaisten kakrujen elää saduissa. Sinä tiedät paremmin,” George totesi tyytyväisenä. ”Niin... mutta sitten toisaalta,” Timothy mutisi hiljaa,” Minua harmittaa ettei kukaan oikein välitä näistä jutuista.”

 

”No, se nyt vaan on juttu jonka kanssa täytyy oppia elämään. Kyllä minäkin tiedän että maailma on täynnä ihmisiä joita ei jaksa yhtään kiinnostaa tuottoisa sopimus jonka tein juuri Amazon Destruction Corp. kanssa , mutta se ei silti vähennä yhtään omaa intoani asiaan,” George myhäili tyytyväisenä.

 

”No joo joo... ” Timothy jatkoi, ollen jo vähän hermostunut, ”Mutta silti haluaisin että olisi joku jolle kaikki mitä sanon olisi pelkkää siansaksaa. Joo, Graham on kiva mutta ei hän oikeasti tiedä mistä puhun. Kukaan ei tiedä!”

 

”No, älä nyt ota tätä asiaa liian raskaasti,” George rauhoitteli poikaansa, ” Et varmastikaan ole maailman ainoa avaruusintoilija, ja pääset varmasti joku päivä puhumaan aiheesta sydämesi kyllyydestä. Siihen asti pitää vain odottaa.”

 

”Hmm... joo...” Mutisi Timothy. Hän ei vaikuttanut vakuuttuneelta. ” No niin, marssihan poikaseni tekemään läksyt!” George toivotti astuessaan ulos autosta. ”Hmm... joo..” kuului pojan vaimea vastaus.

 

Katsottuaan poikansa kulkua huoneeseensa George huokaisi syvään ja laahusti aulan baaritiskille. Hän koki tarvitsevansa drinkin. Timothy huoletti häntä.

 

' Hän todella ottaa tämän vakavasti...' George mietti, ' Hän alkaa olla siinä iässä jolloin samanarvoiset ystävät alkavat olla haussa. Kunpa näiden puute ei vain poistaisi hänen intoaan ..'

 

' No, tässä ei kai loppujen lopuksi ole mitään mitä voisin hänen hyväkseen tehdä,' päätteli George turhautuneena istuutuessaan drinkkinsä kanssa sohvalle. Juuri silloin ovikello soi.

 

”Kas, James!” Huudahti George yllättyneenä.”Terve. Kävin hakemassa äsken postini ja huomasin että täällä on joukossa muutama joiden on ollut tarkoitus tulla teille,” James selosti pirteästi.”No, käy toki sisään.”

 

” En halua mitenkään tuppaantua,” James huikkasi etsien katseellaan pöytää johon asettaa kantamuksensa. ” Ei tässä ole mitään ongelmaa,” George totesi kävellessään hänen peräänsä, ”... Mutta kuules James, ei kai sinulla ole kiire mihinkään? Minulla – tai oikeastaan pojallani, muistatko, kerroin hänestä eilen – on pieni ongelma, ja toivoisin että voisit auttaa sen ratkaisemisessa.”

 

”Bilsaa... Inhoan jälkientunnistustehtäviä. Mitä ihmeen hyötyä on edes osata erottaa jäniksen ja peuran jäljet toisistaan kun asuu kaupungissa?” Timothy mutisi avatessaan viimeistä läksyvihkoaan.

 

”Timmy!!! Timothy!!” Kuului äkkiä Georgen ääni alakerrasta. ”Mitä nyt iskä?” Timothy huusi takaisin, vaivautumatta kuitenkaan nousemaan tuolistaan. Tässä perheessä oli yleistä että keskustelut käytiin huutamalla huoneesta toiseen.

 

”Tulisitko käymään täällä? On eräs henkilö joka haluaisi tavata sinut!” George kutsui salaperäisesti, mutta selkeästi itseensä tyytyväisenä poikaansa.

 

Olematta yhtään vastentahtoinen Timothy nousi tuolistaan ja lähti kiitäen matkaan, olihan nyt melkein mikä hyvänsä mielenkiintoisempaa kuin jäniksen jäljet.

 

”Tuo herra tuolla haluaa pelata shakkia kanssasi,” George sanoi osoittaen portaiden vieressä olevaa shakkipöytää. ”Siinäkö kaikki?” Timothy kysyi pettyneenä. ”No, jos viitsisit nyt kuitenkin. Voisit viihtyä,” George totesi laskeutuessaan portaat.

 

”Minä menen istumaan tuonne sohvalle, sanohan hei vieraallemme,” George huikkasi vielä lopuksi. ”Hei, minä olen Timothy Entwhistle, hauska tutustua,” Timothy esittäytyi yksitoikkoisesti. ”Hei Timothy. Isäsi on kertonut sinusta paljon. Olen uusi naapurinne, James Coula,” James esitteli itsensä hymyillen ystävällisesti.

 

”Ookei... Hei! ” Timothy hätkähti ja nosti katseensa ylös heti kun sisäisti miehen sanat, ”James Coula?! Astronautti James Coula!?” ”Juuri se,” James vastasi hymyillen. ”VAU!! Herra Coula, olen yksi isoimmista faneistanne ja tämä on minulle suuri kunnia!”

 

”Ota ihan rauhassa poika. Ja tiputa se herroittelu, sano James vaan,” James korjasi pojan puheita. ” Anteeksi, innostuin kai liikaa.” ”No, Timothy, ” James jatkoi puhelemistaan samalla kun siirsi sotilastaan, ”Isäsi kertoi että olet suuri avaruusintoilija.”

 

”No, joo, aika iso..” Timothy mutisi siirtäen omaa sotilastaan. ”Loistavaa!! Vain kaikkein parhaimmilla on kiinnostusta juuri tähtiin! Voihan toki olla että puhun vain oman taustani vuoksi, mutta mielipideasiahan tämä aina on. Mutta olen iloinen kuullessani sen.”

 

”Kun minä olin sinun ikäisesi, oli avaruudentutkiminen vielä nuorta ja uskomattoman mielenkiintoista. Saattoi kysyä ihan keneltä vaan naapurin lapsista, kumpi on parempi rakettipolttoaine, ydinenergia vai bensa, ja jokaisella oli mielipide asiaan.”

 

”Mutta olen kyllä ikäväkseni pannut merkille, että mitä hitaammin ollaan avaruusteknologiassa käyty eteenpäin, sitä nopeammin on kadonnut myös nuorison kiinnostus alaa kohtaan. Olen huomannut tämän kehityksen kaikkialla... jopa omassa perheessäni.”

 

”Siksi onkin niin miellyttävää nähdä sinunlaisesi nuori poika, joka on kiinnostunut astronauteista,” James päätti selostuksensa, ” Aiotko myös ryhtyä sellaiseksi jahka kasvat isoksi?”

 

”No, se olisi kauhean kivaa,” Timothy sanoi pilkahdus epävarmuutta äänessään, ”Mutta en oikein pärjää näissä liikunta-jutuissa...” ”Höpö höpö,” James komensi, ” Eihän liikunta ole se mihin mikään kaatuu. Kaikkein tärkeintä näihin pääsemisessä on hyvä koulutus ja loistava älykkyys. On paljon vaikeampaa saada tohtorin tutkinto fysiikasta kuin saada itsensä fyysisesti amerikkalaisen jalkapalloilijan tasolle.” ”Joten... Minusta voisi tulla astronautti?”

 

”Ehdottomasti. Ja jos joskus haluat lisävinkkejä siihen tähtäämiseen, voit aina tulla kysymään minulta,” James vastasi iloisesti, ”Tai ihan vaan juttelemaan, minulla on ainakin viime aikoina ollut hyvin vähän töitä. Shakki matti.”

 

” Ah, James, mieheni mainitsikin että olet täällä,” Cora huikkasi astuessaan ulos keittiöstä höyryävän kuuman lasagnen kanssa, ” Olet tervetullut jäämään illalliselle, jos tahdot.” ”Ei, en viitsi vaivata teitä enempää, ja vaimollekin sanoin vain piipahtavani hetkeksi. Siitä on jo tunti.” ”Jaa. No, kerrothan Stacylle mitä rakkaimmat terveiset ja sano, että piipahdan perjantaina tuomassa viikon FemQ:n, kuten lupasin.”

 

Timothy kiirehti nopeasti kuistille heiluttamaan kättään vielä viimeiseksi hyvästiksi, ennen kuin mies jonka hän näki suurimpana sankarina mitä taivaan alta löytyy katoaisi vastapäiseen taloon, ajatellen samalla vain yhtä asiaa: 'JEEEEEEEEEEEEEEE!!!!!!!!!!!!!!!'

 

Elikkä semmoinen, lyhykäinen osa. .. Tätä oli jo paljon mukavampi kirjoittaa... mutta kuvaaminen olikin eri juttu. Koneeni on alkanut sammumaan pelatessa kauemmin kuin tunnin verran... ja latausajat huomioonottaen siinä ajassa saadaan aika vähän aikaan :P Katsotaan nyt jos suunnittelemani tuulettemien putsaus auttaisi, jollei niin  pitää kai pistää ne vaihtoon. Mutta tarinaa en kesken jätä!

Kuvien seassa olevat pikkukuvat on otettu pelin kameralla ja halvemmilla grafiikoilla, aikana jolloin tein tätä tarinaa vain omaksi ilokseni. Ajattelin että voisi kai niitäkin pistää vähän käyttöön. ^-^

 Aivan- ja hyvää ystävänpäivää ~

 

Johtuen siitä että HQ-streetillä asuvista harvempi työskenteli samalla kadulla, maanantaiaamuiset ruuhkat olivat hyvin vaikeita kumpaankin suuntaan kulkeville. ”Vauhtia siellä!!” ”Painu hiiteen!” ”¤%##@$$$+!!!” ”½§§§§¤%£~*&¤!!!” ”Nyt riitti!! Tänne sieltä niin -”

”Turvat umpeen!” Miranda kiljui kurkku suorana. Kenen hyvänsä hermot olisivat kireällä viiden minuutin toimettomana autossa istumisen jälkeen, mutta totuttuaan tämän tapahtuvan joka ikinen viikko, ei se Mirandaa enää haitannut. Yleensä.

Mutta tänään olikin aamu alkanut kireästi. Miranda puri huultaan ja puristi rattia entistäkin lujempaa kun hän ajatteli testamenttia. ' 478 000 simoleonia voisi olla tililläni juuri nyt... ellei äiti olisi niin hankala!'

Miranda ei ollut turhia aikaillut kun hän veti aiheen esiin aamiaispöydässä. ”Äiti,” Aloitti Miranda tiukasti,” Minä tiedän että sinulla on ongelma Gunilla-asian suhteen, mutta ei vain ole oikein että sinun itsepäisyytesi estää minua saamasta sitä mitä ansaitsen.”

”Mutta Miranda-lintuseni,” Augustine vastasi puhuen kuin ymmärtämättömälle lapselle,” Se ei ole minun vikani jos sisaresi ei suostu myöntämään virhettään ja tulemaan luoksemme. Tämä on täysin hänestä ja hänen järjestään riippuva juttu.”

Miranda pisti parhaan aseensa käyttöön ja otti esiin viattomimman ilmeensä ja äänensä: ” Mutta äiti, et voi olettaa että Gunilla tietää tuon kaiken! Hän saattoi aivan hyvin lähteä siinä uskossa ettet halua nähdä häntä enää ikinä!”

”... Niinkö.. mutta... enhän minä..” Augustine takelteli enemmän itselleen kuin Mirandalle. Miranda pidätti hengitystään. Hän tunsi äitinsä suojamuurin murtuvan ja syyllisyyden paljastuvan. Hän olisi pian valmis...

”Ei. Hän oli aivan tarpeeksi fiksu ymmärtääkseen sen olevan hänen vastuullaan,” Augustine terästäytyi ja työnsi ruokaa suuhunsa. ”Mut-Mutta äiti...” ” Tästä asiasta ei enää puhuta. Se on hänen vastuullaan, ei minun!”

Ja nyt Miranda ei ollut yhtään entistä pidemmällä. Olihan toki vielä kamalan aikaista, mutta vuosi on loppujen lopuksi hyvin lyhyt aika. Ja Gunillakin olisi pitänyt löytää. ' No, sen homman ainakin voi säästää ammattilaisille...'

'… Mutta … Eikö se juuri ollut Gunillan harteilla?' Mirandalle alkoi valjeta. Valot vaihtuivat ja autot hänen ympärillään alkoivat käynnistyä. Miranda hätkähti hereille solvaustulvan noustessa ympäriltään ja käynnisti autonsa.

Muutaman käännöksen hiljaisemmille teille jälkeen Miranda viimein pääsi ajamaan Entwhistle median toimitalon pihalle. Koko HQ-streetin rikkaimman suvun perijättärenä ( ja se on paljon se) ei Mirandan oikeastaan olisi tarvinnut tehdä töitä, mutta omituista kyllä hän nautti työstään ja sen suomista etuuksista täysin rinnoin. Seurapiiritoimittajana hänet kutsuttiin joka juhlaan, hän pääsi tapaamaan aina vaan mielenkiintoisempia simejä ja sitten vielä palkkakin oli kiva.

”Miranda! Mitä sinä teet täällä? Luulin että olet vapaalla!?” Huudahti Jane Gallager, yksi FemQ:n neljästä vakituisesta toimittajasta. Hänen sisarensa Jean, toinen vakituinen toimittaja, ryysti vettä Janen takana. ”Vapaalla..?” Miranda ihmetteli.

”Öh.. Niin.. Tiedäthän... Suruajan,” Jane selvensi. ”Ai niin joo. Niin, öh, ajattelin että on parempi nousta säälistä ja masennuksesta ja hoitaa se pois hyödyllisesti työllä,” Miranda selitteli,” … Mutta onhan tämä silti... Hyvin vaikeaa... Yhyyyy...”

”Mielenkiintoista: Hänellä on päällä samanlainen itku kuin silloin kun hän viimeksi pyysi palkankorotusta,” Jean mutisi sisarelleen. ”Noh noh, hyshys,” Jane vastasi ärtyneenä. ”Meidän on parempi siirtyä pomon huoneeseen, aihekokous on alkamassa, ” Huikkasi toimittaja Angie Puppets ohi mennessään.

Niinpä koko joukkio siirtyi päätoimittajansa kuumimman muodin mukaisesti sisustettua toimistoa kohden aihepalaveria varten, jossa päätettäisiin mitä seuraavana perjantaina ilmestyvään lehteen tulisi.

”Hmm, ai kello on jo noin paljon – Miranda, mitä sinä teet täällä?” reagoi Cora Entwhistle heidän ja erityisesti Mirandan saapumiseen. ”Niin, öh, työ peittää surun ja masennuksen, jne. jne. ” Miranda mutisi vastaukseksi istuutuessaan.

”Aha, no sehän on sitten mukava juttu, ei tarvitse hankkia varamiestä. Ota nyt kuitenkin rauhallisesti,” Cora kehotti ennen kuin kääntyi kohti muita naisia ja aloitti itse asiasta keskustelun,” Mitä suunnitelmia teillä on seuraavaa numeroa varten?”

”Olen saanut tietooni, että minulla on mahdollisuus tehdä haastattelu Millea Frankwhortin ja Solaria Piercen kanssa huomisiltapäivänä,” Jane ilmoitti varovaisesti, vaikka kun kyseessä olivat Millea Frankwhortin ja Solaria Piercen kaltaiset tähdet, on aivan turha väittää ettei jutusta tulisi mitään. ” Loistavaa! Muista kysyä muista näyttelijöistä, dieettivinkeistä ja mahdollisista poikaystävistä,” Cora avusti.

”Minun suunnitelmissani oli tehdä kaikenkattava arvio tämän hetken ja tulevaisuuden tyylikkäimmistä hatuista,” Jean puolestaan ilmoitti. ”Lisää joukkoon ehdotuksia täydentävistä asukokonaisuuksista, niin voit aloittaa,” Cora lisäsi hyväksyvästi.

”Minä ajattelin taas kirjoittaa tositarinaan perustuvan jutun narsistisesta aviomiehestä, joka pettää, lyö ja vie puolet omaisuudesta erossa,” Angie raukean kyynisesti selitti vetäen samalla tupakan uudestaan huulilleen. ” … Angie, ei kai tämä ole taas samanlainen vuodatusjuttu exästäsi? Koska lukijat ovat kyllästyneet niihin.” ” Ei, ei, kyllä tässä on eri porukkaa jonka olen poiminut netin keskustelupalstoilta.”

” Okei... Miranda, tietääkseni viime aikoina ei ole ollut mitään suuria juhlia, ja ymmärrettävästi sinäkin olet ollut niistä sivussa viime aikoina.... Onko sinulla mitään ideaa jolla voisit korvata sen?” Cora kyseli Mirandalta.

”Öh... Noh..” Miranda takelteli. Ei tietenkään hänellä ollut mitään ideaa, hän oli murehtinut Gunillaa. Gunillaa ja Gunillan löytämistä. Gunillaa ja Gunillan kotiin saamista. Gunillaa ja Gunillan anteeksipyyntöä joka saisi äidin antamaan anteeksi ja testamentti voitaisiin lukea ja hän saisi ….

”Itse asiassa minulla oli pieni ideanpoikanen,” Miranda ilmoitti hiljaisuuden jälkeen, ” Mitäpä jos kirjoittaisin jutun kaikista niistä aatelisperheiden lapsista jotka ovat syystä tai toisesta hylänneet perheensä ja asemansa? Se myisi romantiikannälkäisille.”

”Tuo on loistava idea!” hihkaisi Cora innoissaan, ” Se saa luvan tulla yhtä isolla kansitekstillä kuin julkimojuttumme. Hyvin keksitty.” ”Noh, minähän vain ajattelen mikä ihmisiä kiinnostaa, en sen kummempia.”

”Muuten pomo,” Jane keskeytti Mirandan ”vaatimattoman” itsekehuskelun,” Oletko sinä jo päättänyt mistä kirjoitat?” ”... Se on vielä harkinnassa, mutta parhaat jututhan syntyvät kaikkein ajankohtaisemmista aiheista, vai mitä?”

”Niin, tietysti pomo,” Naurahti Jean kun Cora nyökkäsi heille luvan poistua.

Miranda käveli muiden perässä kohti omaa koppiaan ( Olihan se toki mukavampi kuin pelkän tavallisen toimisto tallaajan soppero, mutta koppi on koppi vaikka mitä tekisi). Hän tiesi nyt mitä tehdä saadakseen rahansa. Ja hän voisi myös helpottaa sen tuloa.

Mutta huoneessaan Cora nousi tuoliltaan ja huokaisi. Hänen vastuullaan oli kirjoittaa ne jutut, jotka kaikkien juorujen ja nyyhkytarinoiden jälkeen olisivat sokerina pohjalla. Mutta hänellä ei ollut pienintäkään hajua mitä kirjoittaisi.

Hänellä oli ollut idea, itse asiassa parikin, ja oikein hyviä vielä, mutta ne olivat kadonnet hänen mielestään kun hän oli joutunut keskittymään typerään muotitiedottamaan maalaisblondiin.

”Ärh!! Minne ne oikein ovat voineet kadota?!” Cora kirosi pompatessaan sohvalta äkkiä, ” Olivatko ne uudesta tähtisarjasta? Uudesta lenkkarimuodista? Liittyivätkö ne uuteen muotidieettiin? Mikään ei kuulosta tutulta!”

Cora hengitti syvään ja pyrki rauhoittumaan. Hän tunsi miten hänen kurkkuaan kuivasi huutamisesta. ' Ehkäpä juominen helpottaisi ja vielä kaupan päälle rauhoittaisi,' hän tuumiskeli.

Cora lähti toimistostaan ja käveli käytävän päähän, jossa pidettiin tyhjää sihteerinpöytää ( sihteeri tuli töihin vain niiksi päiviksi kun odotettiin vieraita, jolloin toimistosta saataisiin mahdollisimman pätevä mielikuva) ja kolikkoautomaatteja.

Laittaessaan kolikkoa koneeseen Cora ei ajatellut enää kadonneita jutun juuriaan, vaan eilistä kohtaamistaan loukkaavan maalaisnaisen kanssa.' Hän itse tuli asumaan tänne, miksi hän sitten kohteli minua kuin saastaa?' Cora ajatteli vihaisena.

Saatuaan soodansa hän käveli kohti sihteerintuolia, edelleen mieli Stacyssa:' Haluaisin kostaa hänelle jotenkin... annoin hänen jo maistaa sitä miltä tuntuu loukata Cora Entwhistleä, mutta hän antoi takaisin vielä täysilaidallisen...'

' Mutta minulla onkin puolellani suurin valta, mitä yhdellekään yksittäiselle taholle voi antaa: MEDIA!!' Cora riemuitsi hörppiessään, mutta palasi heti takaisin maan pinnalle:' Mutta jos teen hänestä perättömän häväistysjutun tai ylipäätään kerron hänen nimensä, saan syytteen niskaani...'

'Enkä kyllä halua käydä sitä läpi uudestaan,' Cora nyrpisti. Hän hörppäsi taas juomaa ja työskenteli kostosuunnitelmaansa pidemmälle: ' Mutta voisin kyllä tehdä jutun jossa pilkkaan hänen arvojaan... maalaisuutta? Ei, liian helppoa ja vaarallista... Mutta kotiäitiys toisaalta..'

Äkkiä Cora tajusi sen: Hän oli onnistunut ratkaisemaan juttuongelmansa. ”Hurraa! Tämä on loistavaa! Kosto ja 4-5 sivun juttu samassa paketissa!!” ”... Pomo, oletko se sinä huutamassa aikovasi tehdä melkein rikollisia tekoja?” Jean kysyi kipsiseinän läpi. ”Öh, en..”

Iloisesti hyräillen Cora palasi toimistoonsa ja istuutui tietokoneensa eteen. ” Ja nyt... tehdään taikoja!”

”Modernilla naisella on suuret saappaat täytettävinään. Jotta nainen otetaan elämässä yhtä vakavasti kuin mies, hän ei voi tyytyä olemaan vain yhtä hyvä kuin mies, vaan hänen täytyy olla paljon parempi.”

”Mutta tästäkin huolimatta naiset nousevat korkeimmille paikoille, pärjäävät työelämässä ja selviytyvät muutenkin kirkkaasti elämän vaikeuksista – paitsi yhdessä suhteessa.”

”Jos nainen onnistuukin pärjäämään työssään, ei kestä hetkeäkään kun jo kateelliset kielet alkavat pulputa panettelua naisen perhe- ja avioelämästä. Ja ainoastaan sen huonoista hetkistä.”

”On jostain syystä heille täysin varmaa, että nainen joka on menestynyt työelämässään on heidän silmissään varmasti huono äiti ja vaimo. Huolimatta totuudesta.”

”Viime aikoina on alkanut nousta esiin liikehdintää, joka kokee kotiäitiyden ainoaksi mahdolliseksi vanhemmuuden muodoksi, ja jonka mukaan nainen muuttuu lapsensa päiväkotiin pistäessään automaattisesti hirviöksi.”

”Tälläiseen julmaan ja loukkaavaan käytökseen voi toki löytää syynsä naisasialiikkeen historiasta: Me jotka vaadimme saada yhtäläistä kohtelua miesten kanssa emme vain ole saaneet ääntämme kuuluviin kuin kolmenkymmenen vuoden ajan.”

”Ja niin kuin entisaikoinakin, vanhoillisista äänistä jotka työntävät kapuloita tasa-arvon rattaisiin kaikkein tuskaliaimpia ovat muiden naisten äänet. Harva moderni nainen kykenee edes uskomaan että jonkun samaa sukupuolta edustavan, samoja murheita läpikäyvä olento voi olla silti vuosisataisten kahleiden tukija.”

”Ja miksi nainen sortuu alentamaan itsensä yksinomaan miehensä ja lastensa palvelijaksi?Useimmat varmaan sanoisivat että se on koulutuksen puutetta, mikä todellakin käy yksi yhteen kotiäititilastojen kanssa.”

”Kun naisella ei ole mahdollista ansaita omia tulojaan, ei hän pysty tekemään paljon muuta kuin siivoamaan ja synnyttämään lapsia. Tämä on kuvio joka toistuu niin kolmansissa maissa kuin paremmallakin pallonpuoliskolla.”

”Ja eivätkö he olekin äänekkäitä! Toisin kuin kunnolla itsensä sivistäneet he eivät kykene järkevään ja kriittiseen keskusteluun, vaan huutavat mielipiteitään barrikaadeilla. He mieluusti syyttävät työssäkäyviä itsekeskeisiksi julmureiksi, jotka ovat liian laiskoja välittämään.”

”Mutta toisin kuin he väittävät, uraäidit joutuvat venymään paljon paljon PALJON enemmän normaalissa elämässään, tasapainotellen kodin ja uran välillä (Mainitsematta sitä miten vähän miehistä on hyötyä lastenkasvatuksessa ja kotitöissä.)”

”Puhumattakaan siitä huonosta omatunnosta, joka jäytää kaikkien uraäitien sielua joka kerta kun e joutuvat lykkäämään lastensa kanssa vietettyä aikaa – huonoa omaatuntoa, joka on syntynyt juuri siitä suvaitsemattomuudesta jota yhteiskunnan iilimadot (arvaatte varmaan keitä tarkoitan?) meihin syytävät.”

”Emmekä me voi tehdä mitään! Perinteinen malli töissä-käyvästä-miehestä ja kotivaimo-naisesta pitää pintansa vaikka läpi tilastojen jotka kertovat 80% naisista käyvän töissä. Ja sen vuoksi jokainen uranainen joutuu tuntemaan sydämessään sen julman piston.”

”Minä vaadin, että me, uraäidit jotka joudumme sietämään konservatiivien sylkemistä, ryhdymme takaisinmaksuun! Älkäämme enää tunteko syyllisyyttä kun typerät naikkoset katsovat meitä kuin saastaa, vaan olkaamme ylpeinä ja tietoisina että me edustamme nykyaikaa, naisasialiikettä ja voimaa!”

”Loistavaa tekstiä!” riemuitsi Cora painaessaan tallennusta, ”Tämä näyttää sille typerälle punapaidalle joka väitti minua huonoksi äidiksi!! Hahahaaaa!!”

”... Voi luoja olen säälittävä..”

 

Että sellaista tänään... En ole tyytyväinen tähän osaan =_= ''' Kirjoittaminen takkusi kuin synti, ja itse asiassa koko Coran kirjoittamisongelma perustuu ihan omiin vaikeuksiini... Olen suunnitellut niin paljon noita kaikkia teinien tarinoita että Coran ja Stacyn riidat jäivät taka-alalle. Mutta lupaan että seuraavaan heidän jaksoonsa tulee oikea juoni!!

"Juttua" Varten olevat kuvat ovat vain randomeita kuvia joita oli kertynyt, ja ajattelin sitten käyttää pois. Eipä sen kummempia ..

Orm-Chan kuittaa ja matelee anteeksipyyntöä

 

 

”Me simit olemme aina olleet kiinnostuneita tähdistä. Mitä ne ovat, missä ne ovat, mistä ne ovat tulleet, ja ennen kaikkea muuta, miten voisimme hyödyntää niitä parhaiten.”

” Ja kaikkien näiden vuosituhansien jälkeenkin, kun olemme oppineet tekemään planeettojenvälisiä matkoja yhtä helposti kuin naapuriin poikkeamista, kun olemme oppineet käyttämään miljardeja uusia alkuaineita hyödyksemme, emme vieläkään ole saaneet selville niiden salaisuuksista kuin meressä olevan pisaran verran.”

Omituisen näköinen papparainen kääntyi ja lähti kävelemään puhuen samalla rivissä seisoville:” Juuri tämän takia teidät on kutsuttu tähän tehtävään. Jos on mahdollista, että maailmankaikkeudessamme on vielä jotain löytämättä, on paras että Intergalaktinen Yhdistys Liitto saa sen ensin. Ja koska te olette parhaista parhaat, on vain luonnollista lähettää juuri teidät tälle matkalle.”

”Joseph Xawqzöt, galaksienvälisesti juhlittu tieteilijä kemian saralla. Löytänyt alkuaineet xawilium, öörinium ja ununium b. Harrastuksenaan avaruusrakettien moottorien rakentaminen.”

”Solaria Sarte, Krecento-planeetan kolmannesta kuusta kotoisin oleva historioitsija ja seikkailija. Löysi jäänteet muinaisesta Heidegger-kulttuurista. Harrastaa vapaa-aikanaan ampumista. Hieno nainen.”

 

”Millea 265, Quarto-planeetttalainen karttalukija ja navigaattori. Osaa myös puhua yli 3750 tunnettujen galaksien kieltä.”

”Ja viimeisenä urhea kapteenimme Abel Dickens, Intergalaktisen Yhdistys Liiton puolustusvoimien kenraali, taitava ja kokenut lentäjä.”

 

”Teidän harteillenne laskeutuu suuri vastuu, ” IYL:län johtohenkilö totesi ja haroi pitkää partaansa leijugaattoroiden hyristessä hiljaa taustalla, ” IYL ei ole ainoa joka tavoittelee avaruuden loputtomia aarteita. Oletteko valmiita kestämään kaikki mahdolliset vaaratilanteet jotka luultavasti tulevat teitä vastaan viikoittain?”

 

” Arvoisa IYL:llän johtohenkilö, ” Abel aloitti ja teki kunniaa,” Me olemme parhaista parhaat ja lupaamme antaa parhaat suorituksemme! Mikään valta maailmassa ei ole liian voimakas meitä vastaan!”

 

”Loistavaa. Juuri tuollaista asennetta halusin kuulla. Mutta me emme lähetä teitä avaruuteen yksin,” johtohenkilö vastasi mielissään kun käveli samalla kohti metallista pakettia.

Johtohenkilö otti esiin kauko-ohjattavan käynnistimen ja kertoi uteliaille astronauteille: ” Tämä on robotiikan viimeisintä huutoa, huippuälykäs ja silti empaattinen, Matemaattinen 1 revaltaattorinen automaatti, lyhennettynä M1-Ra.”

Robotti nousi pystyyn ja nyökkäsi jokaisen seikkailijan suuntaan ennen kuin sanoi hämmästyttävän naisellisen seksikkäällä äänellä : ” Olen M1-Ra, ja odotan innolla työskentelyä kanssanne.”

 

”Lisäksi laitamme mukaan myös hieman alemman tasoista mutta taatusti lojaalia henkilökuntaa, ” Johtohenkilö jatkoi kun iloisesti häntäänsä heiluttava kultainennoutaja astui ovesta, ”saanko esitellä: avaruuskoira Peanut.”

 

”Mutta nyt on esittelyt jo hoidettu, ja aikataulu kertoo että teidän on aika nousta alukseen.”

 

Johtohenkilö tuijotti vielä viimeisen hetken lähtövalmisteltua alusta ennen kuin toivotti:” Hyvää matkaa, galaksiemme toivot!”

 

Aluksen sisällä Abel aloitti ahkerasti aluksen lähtöä. ” Neiti Millea, oletteko valmistelleet matkakoordinaattimme?”

”Kyllä kenraali. Kuljemme ensin Babsteka-väylän kautta 6 valonopeuden päähän tunnetun äärettömyyden rajalle, josta ensin jatkamme kohti vasenta Acauma-tähdistöä,” Millea selitti piirtäessään reittiä tietokoneen tuottamalle geenipaperille.

 

”Loistavaa. Ovatko muut valmiita aloittamaan lähdön?” Abel tiedusteli. Pelkkien myönteisten vastausten jälkeen myös lennonjohdolta Abel lähetti tietokoneelle viestin moottoreiden käynnistämisestä.

 

Moottorit käynnistyivät mitä omituisimman äänen syntyessä. Alus alkoi hiljalleen irtautumaan maasta turbiinien tuottaessa päästönään puhdasta valoa, joka oli niin kirkas että pakotti jokaisen kymmenen metrin sisällä sulkemaan silmänsä. Alus nousi ilmaan ja sekunnin neljäsosaa myöhemmin se oli jo näköpiirin ulkopuolella.

 

Mutta muutamaa planeettaa syrjempänä, oli alus jonka päällikkö ei ollut yhtä mielissään sujuvasta lähdöstä. ”Pah, Intergalaktinen Yhdistys Liitto luulee olevansa niin mahtava, että se omistaa kaikki avaruudesta löytyvät aineet.”

 

”Sillä nehän kuuluvat vain niille, jotka niitä osaavat käyttää, eli Minulle!! Jos minulla olisi avaimet kaikkiin universumin alkuaineisiin loputtomasti, voisin rakentaa aseita!! Ja aseilla voisin varustaa armeijan, ja armeijalla voisin ottaa haltuuni koko maailmankaikkeuden!!”

 

”Mutta tuo typerä IYL seisoo pikku astronauttiryhmänsä kera tielläni. Joten minun tulee käyttää kaikki tämänhetkinen varantoni heidän pysäyttämiseen keinolla millä hyvänsä!”

 

”Mutta nyt olen tullut ehkä hieman liioitelleeksi heidän voimakkuuttaan. Sillä verrattuna minuun, Galaksar mahtavaan, ja takanani seisovaan joukkoon he ovat vain pikkuisia kärpäsiä, joiden liiskaaminen on yhtä helppoa kuin karkin vieminen lapselta. Muhaha- Muhaha- MUHAHAHAA, MUHAHAHHAAA!!”

 

”MUHAHAHAAAHAAA, MUHAHAHAAHAAAA!!”

 

”... Haha.”

 

”Tämän täytyy olla huonoin scifi-sarja koskaan tehty televisioon,” Jack sanoi inho äänessään. ”Älä nyt, onhan tässä sentään koira. Ja robotti. Ja kuumimmat tähdet mitä tästä maasta löytyy elossa,” Cory puolusti. ” Ja ihan kivaa mielikuvitusta lavastuksessa ja puvustuksessa,” jatkoi Cherry.

 

”Miksi sinun täytyy olla jatkuvasti noin negatiivinen?” Cherry ihmetteli, ” Eikö mikään tässä maailmassa tyydytä sinua?” ” Monikin asia, mutta ne eivät tule koskaan parhaaseen katseluaikaan,” Jack vastasi, ”Enkä minä sitä paitsi ole negatiivinen, olen vain realisti: lasi ei ole puolitäysi eikä -tyhjä, se on täynnä myrkkyä.”

 

” ... Mutta kyllä on pakko myöntää, ovat nämä vaatteet aika kovat,” Jack myönsi lopulta. ”No niin, sieltähän se tuli,” Cherry huokaisi. ” Ihomyötäiset asut, veljeni, ne tekevät sarjan kuin sarjan,” Cory virnisti.

”No tällähän te mukulat piilottelette,” Stacy huudahti astuessaan huoneeseen,” Kello on jo varttia vaille kahdeksan ettekä ole vielä edes säädyllisissä vaatetuksissa! Bussi tulee pian, nyt kipinkapin vaihtamaan!” ”Äh, äiti, vielä vähän aikaa!” Cory aneli. ” Niin, anna meidän edes katsoa kuka näistä on tarkoitettu vain tapettavaksi ja sitten surettavaksi koko loppukauden,” yhtyi Jack.

”Ei tule kuuloonkaan! Nyt nostatte laiskat takamuksenne ylös ja olette valmiita kouluun viidentoista minuutin sisällä, hop hop!” Stacy komensi kuin koirakouluttaja ikään. Pojat mutisivat jonkinlaiset vastalauseet mutta nousivat kuitenkin.

” Cherry, sinä myös, hop hop,” Stacy riensi komentamaan myös tytärtään. ” Minä ehdin katsoa tätä vielä vähän aikaa, minä olen jo pukeissa.” ”... Ai olet vai?”

 

”Niin. Olen päättänyt, että vastustaakseni sitä täydellistä mielettömyyttä että ihmisillä pitäisi olla monet eri vaatekerrat ihan vain nukkumista taikka uintia varten, menen kouluun yöpuvussa vähän niin kuin performanssina,”Cherry selitti äidilleen innoissaan.

 

” Vai performanssina,” Stacy mutisi ajatellen sitä vaatemäärää, jonka Cherry oli kahminut itselleen erinäisistä kirpputoreista ihan vain huvin vuoksi ja sen järjettömyyttä. ”Noh, eihän sillä suurtakaan väliä, millaisissa vaatteissa menet kouluun,” Stacy totesi maireasti,” varsinkin kun tyttöjen muoti on jo vuosikausia ollut juurikin tuollaista kuin sinun yöpaitasi edustaa.”

”... On vai?” Cherry sanoi epäröivästi. Tieto ei vaikuttanut ilahduttavan häntä. ” Voi, totta kai!! Etkö ole koskaan katsellut niiden muotilehtien kansia kaupassa? Pikkutytöillä niin lyhyet hameet että pikkuhousut näkyvät! No, muodin noudattaminen tuo sinut nopeasti koulun suosittujen tyttöjen piireihin, ja sehän on hyvä juttu, vai mitä?”

 

”Hei Cherry, luulin että suunnittelit tulevasi kouluun alusvaatteisillasi?” Jack virnuili sisarelleen. ” Äh, ole hiljaa! Suunnitelmani muuttuivat..”

 

High-Quality-streetin lukio (kokonaisuudessaanhan nimi kuului Neiti Whimpertonin Ylemmän tason oppilaitos nuorukaisille, mutta koska Neiti Whimperton oli jo kauan työntänyt koiranputkea, ei kukaan enää tuota nimeä käyttänyt) oli arvostettu lukio, jonka uskottiin yleisesti tuottavan loistavia arvosanoja ja valmiin reitin yliopistoon ja työelämään. Tänne oli nyt Jamesin koululle tekemän avokätisen lahjoituksen ansiosta johtanut Coulien tie.

 

”Selvä... Nyt... se alkaa... Mitä tehdään?” Jack kysyi kun bussi oli häipynyt jätettyään heidät ja muutaman muun portin eteen. ”No, tämä oli minun suunnitelmani: Mennään sisään, käyttäydytään nätisti kaikkia kohtaan ja yritetään takoa niin paljon oppia päähämme kuin mahdollista,” Cory sanoi.

 

”Katsos vaan, uusia uhreja,” ihasteli tulokkaita Sandra Johnson, koulun ylintä älymystöä edustava kaunokainen. ”Mitä ihmeen uhreja? Sandra mitä sinä nyt olet taas tehnyt?” kyseli hädissään hänen veljensä Samuel. ”Älä välitä Sam, tiedät kyllä miten pahaan kuntoon hän on hoitanut edelliset uhrinsa, ” Johan Nordberg, sisarusten ystävä rauhoitti poikaa, ”Enkä usko että sinä Sandra edes haluaisit kiusata noita, katso nyt niiden vaatteita!”

Koulun sisällä kävi jo kuhina, suurin osa oppilaista ajoi kouluun omilla luksusautoillaan. ”Siis se teki mitä?” ” Niin, väitti ihan vakavalla naamalla että jos ei arvosanat eivät nouse, niin ei tule mitään uutta tiaraa. Ja tanssiaiset on jo kuuden kuukauden kulutta, hittoako tässä ehtii mitään sille asialle tekemään.”

Koulun johtavan teinimissijoukkion elämän ja kuoleman vakavat aatokset keskeytyivät, kun pirtsakka blondi Marissa Trémain pyyhälsi paikalle ilmoittamaan uutisensa. ” Olin juuri noutamassa koettani opehuoneesta, kun satuin kuulemaan tämän: Kouluun on tulossa kolme uutta oppilasta!” ”Kolme? Samaan aikaan?” ihmetteli Megan Trémain, edellisen sisar, ”Ovatko ne sitten sisaruksia?” ” Niin juuri. Sukunimi oli vähän kuin Coala, Kuulostaako tutulta?” ”...Ei...” Megan mutisi epäilevä ilme kasvoillaan.

 

Koulun ovi avautui, ja sisään saapasteli levein askelin hermostustaan peittelevä Jack. 'No niin, kaikki hyvin, se on vain uusi koulu täynnä ...potentiaalisia vihollisia,' Jack pyrki rauhoittamaan mielensä. Huonosti.

 

”Voi yäk,” Regina Grimm, paikallisen paperikeisarin ja kauneuskuningattaren tytär, puolihuudahti ( ei tietenkään täysin ääneen, mitä juorulehdetkin olisivat siitä sanoneet?) ”Luulin että tässä koulussa oli edes jotkut standardit, siis todellisuudessa, miten ne löytävät tuollaisesti pukeutuvia tyyppejä?”

 

Cherry kiiruhti ovesta pian veljensä jälkeen. Onnettomuudekseen hänhän ei uskonut ihmisten perimmäiseen pahuuteen, joten tyttö suhtautui tulevaisuuteensa varsin valoisasti, ja se näkyi päälle.

”Ja tuossa tulee seuraava friikki,”mutisi Megan nyrpistäen nenäänsä. ” Ei ole totta,” Regina hämmästeli,” Tuohan on tyttö! Eivät normaalit tytöt pukeudu noin mauttomasti..” ”Jos se on joku hippiäinen,” ehdotti varovaisesti punapäinen Millie Ackroyd, ” Nehän pukeutuvat noin.” ”Mikä hyvänsä se onkaan, sillä on kauheat vaatteet,” päätti Marissa ja pyrki tuijottamaan ilmoitustaulua välttääkseen näyn.

 

”Siis todellisuudessa, miksi minusta tuntuu että meidän koulu houkuttelee pelkkiä friikkejä nykyään...” Regina valitti, mutta juuri silloin ovi avautui. Ja Cory astui sisään.

Kuului vain paukahdus oven sulkeutuessa. Yksikään tyttö ei kyennyt tekemään muuta kuin tuijottamaan eteensä astunutta ilmestystä.”Mikä... Namu!!” Virginia LaBouff heräsi horroksesta sanoakseen nämä sanat. ” En edes tiennyt että tuollaisia poikia on olemassa!” Megan puolestaan kikatti. Marissa kiitti mielessään jumalaa ja Regina pyrki estämään poskillensa nousevaa punaa, turhin tuloksin.

 

”Marissa, kuka tuo on?” Megan ryhtyi intohimoisesti tiedustelemaan. ” … En tiedä... Coulu tai joku... jostain landepaukkulasta,” Marissa takelteli vihaisena itselleen siitä ettei ollut ottanut asioista selvää paremmin.

”Niin tietysti,” Regina huudahti luovuttaessaan lopulta taistelun ruumiintoimintojaan vastaan,” Hän on sellainen puhdasydämminen elovena-poika, todellisuudessa kadonnut prinssi!” ”Ihan kuin disney-leffassa!” Millie ihasteli.

 

” Viaton luonnonlapsi!” Huokaisi Marissa ihastuksissaan. ”Voiko tuon kaiken varmasti päätellä jätkän hyvännäköisyydestä?” Megan tiedusteli epävarmana. ”No totta kai voi- Hän on tulossa tänne!!” Virginia hyssytteli.

 

'Rauhassa, rauhassa pumppukulta,” Virginia mielessään rauhoitti hakkaavaa sydäntään, kasvoillaan typerä seurahymy, johon melkein kaikki muutkin neitosista turvautuivat. Melkein. ” Hei, oletko sinä uusi?” Regina keskeytti Coryn läpikulkumatkan.

 

”No olenhan minä,” Cory vastasi pysähtyessään Reginan eteen,” Olen Cory Coula.” ” Coula... Onpa ihmeellisen eksoottinen nimi,” Regina ihaili pyrkien saamaan silmiään niin viehättäviksi kuin mahdollista ilman meikkiä. ”... Ei oikeastaan,” Cory kohautti olkapäitään.

 

”Voi, onhan se,” Regina kujersi kuin kyyhkynen jolla oli siemen juuttunut kurkkuun. ' Hänellä on nyt luultavasti kiire. Noin söpöillä pojilla on aina kiire. Parempi olla nopea nyt. Kun hän on poikaystäväsi, sitten teillä on aikaa,' Regina kelasi mielessään, ennen kuin alkoi puhua:” Tiedän miten vaikeaa muissa kouluissa voi olla kun on uusi oppilas uudessa ryhmässä.”

 

”Haluan vain kertoa sinulle, että täällä sellaista ei ole. Voit tulla juttelemaan meidän kanssa milloin hyvänsä haluat.”' Mieluiten heti,' toivoi tyttö mielessään. ” Vau, tosi ystävällistä. Täällä porukka on niin mukavaa,” Cory kiitti ja tarjosi yhden valloittavimmista hymyistään.

” Huhuu, Cory!!! ” Kiljui punastelevat neitokaiset kauan sitten ohittanut Cherry veljelleen,” Joku ope juuri käski meidän käydä rehtorin luona!!” ” Ahaa, tulen heti,” Cory huikkasi, ennen kuin lyhensi kiitospuhettaan Reginalle yhteen lauseeseen, ” Kiitos paljon, katson jos tarjouksellenne tulee käyttöä.”

 

Rehtorin kanslia, samaten kuin opettajanhuone, sijaitsi koulun ylimmässä kerroksessa ikkunattomassa tilassa. Arkkitehdin mukaan huoneen ikkunattomuus johtui yksinkertaisesti ikkunoiden tarpeettomuudesta, oppilaiden mukaan siitä ettei opettajien lepotauko arkuissaan häiriintyisi auringonvalosta.

 

Siellä sisaruksia odotti koulun punakkanaamainen rehtori, herra Parmesan. ” Hyvää huomenta hyvät herrat ja neiti,” Parmesan aloitti puheensa mairealla hymyllä ja öljyisellä äänellä, ” toivottavasti jo nämä muutamat minuutit jotka olette viettäneet keskuudessamme ovat osoittaneet koulumme laadun.”

 

” Me olemme aina mitä innokkaimpia saamaan uusia oppilaita, joten teidän meille saantinne oli mitä miellyttävin tapahtuma,” Parmesan jatkoi. '… Jos uusien oppilaiden saaminen on muka noin kivaa, miksi tänne on niin vaikeaa päästä?' Jack tuumi. Jostain syystä rehtorin asenne ärsytti häntä, mutta hän kykeni pitämään (kerrankin) mölyt mahassaan.

 

”Kuitenkin,” rehtori sanoi terävästi, muuttaen samalla ääntään ja koko vaikutelmaansa, ” Siinä on omat riskinsä ottaa oppilaita kouluista jotka eivät ole tiukassa yhteistyössä meidän kanssamme. Yleensähän meidän oppilaamme tulevat suoraan High-Quality-streetin muista kouluista.”

 

Rehtori nielaisi kuuluvasti ja jatkoi:” Teidän entinen koulunne oli hyvin kaukana... En ollut edes kuullut sen olemassaolosta ,saatikka siitä miten vaikeaa sieltä olisi saada tietoja. Lähetin sähköpostin että saisin tietonne jo viikko sitten eikä minkäänlaista vastausta ole tullut vieläkään!”

 

”Öh, tuotaah... meidän koulussa... tai oikeastaan vanhassa koulussa... Ei ole nettiyhteyttä,” Cherry takelteli selittäessään,” Siellä on kyllä tietokone mutta se on ajalta ennen internettiä. Teidän pitää soittaa – ei, anteeksi, puhelinyhteyskin on poikki, teidän pitää lähettää sinne kirje.”

 

”... Vai niin... Antiikkiset välineistöt... Pakko ihailla heidän päättäväisyyttään,” Rehtori mutisi, ennen kuin vaihtoi aihetta,” Mutta minun täytyy myös mainita teille muutamat säännöt, ja todellakin vain muutamat. *Huokaus* Vielä kaksikymmentä vuotta sitten koulun sääntökirja oli kaksisataasivuinen, koostuen yhteensä 167 eri säännöstä. Mutta sen jälkeen kun vanhempainneuvosto aloitti, ne ovat karsiutuneet pois yksi kerrallaan.”

 

”Yksi suosikeistani oli koulupukupakko. Se oli meillä yli 60 vuotta, mutta sitten uusi sukupolvi koulumme arvoisia vanhempia, missejä, näyttelijöitä ja urheilutähtiä, päätti että heidän lapsillaan oli oikeus pukeutua miten lystäsivät. No, pidimme kuitenkin kiinni siveästä pukeutumisesta, kunnes vanhemmat päättivät että se estää heidän Hyacithe-Mary-Ashleytään toteuttamasta itseään.”

 

”Joten nykyään jos oppilaita huvitta, he saavat tulla kouluun vaikka alasti. Mutta minä en katso sitä hyvällä, ja minä päätän numerot. Mainitsen tämän teillekin,” rehtori sanoi terävästi katse tiukasti kaksosten asusteissa, ” Että sitten tiedätte millaista pukeutumista kannattaa suosia. ” ”... Cory luulenko vain vai viittaako tuo väärin-mennyt-solarium-jätkä minuun?” Jack supatti vihaisena.

 

” Ole nyt ihan rauhassa,” Cory supatti pikaisesti takaisin, ” ja kuulit kyllä: ei kannatat v-tuilla jätkälle takaisin, huononee numerot. Olkaa kumpikin hiljaa niin minä hoidan puhumisen.”

 

”Arvon rehtori, ” Cory aloitti vakuuttelunsa kääntyen rehtoriin päin,” Voin vakuuttaa teille että meistä ei tule olemaan koulullenne yhtään mitään harmia. ” ' Ellet sitten etsi minusta sellaisia,' Jack ajatteli ärtyneenä.

 

” Kiitos vakuuksista, nuori mies,” Rehtori vastasi juuri ennen kuin puhelin hänen pöydällään alkoi soida,” Anteeksi, tämä on yhdeltä lahjoittajalta jonka soittoa odotan. Voitte poistua.”

 

”No hänhän oli hauska veikko,” Jack murahti kun he pääsivät ulos.” Älä valita, yritä ymmärtää vähän hänen näkökulmaansa,” Cherry murahti vastalauseeksi. ”Jätetään tämä aihe,” Cory totesi vilkaistessaan kelloa, ” tunti alkaa ihan kohta. Mitä meillä on?” ”Äikkää,” Cherry vastasi tiedusteluun katsottuaan koulun heille lähettämää lukujärjestystä.

 

Äidinkielenluokassa oli jo melkein täyttä, ja pulina täytti lopunkin tilan. Yleisimpänä aiheena oli tietenkin uudet oppilaat, ja erityisesti...” Cory on kyllä aika yhdeksänkyt-lukulainen nimi,” Virginia tuumiskeli huolestuneena. ” Niin, mutta eikös 90-luku ole tulossa takaisin? Sitä paitsi, eihän nimi ketään haittaa, varsinkin kun nimi on noin söpö,” Millie puolusti.

 

”Mitä luulet, Marissa,” Megan kysyi taivutellen niskaansa,” Mitäköhän ne kaksi muuta ovat hänelle?” ”Sama sukunimi kaikilla,” Regina myönsi, ” Luultavimmin kai … sisaruksia..” ”No, vaikka olisikin oudot sisarukset, niin luultavasti hänelläkin on vaikeuksia tulla toimeen niiden kanssa,” Marissa kuittasi Reginan pelon.

 

”... Joten tulin siihen tulokseen että vaatekaapissani ei vaan ole tarpeeksi oranssia,” Rachell Entwhistle päätti vartin kestäneen yksinpuhelunsa juuri sopivasti kun Coulat asettuivat istumaan pulpettiin. ” Naapurit ovat meidän luokalla,” totesi Lavinia hiljaisella äänellä. ”Niin näyttävät olevan. Mennään sanomaan heippa,” Rachell päätti huomioituaan heidän olemassaolonsa.

 

Entwhistlet tulivat juuri sopivasti : Jackin vakaana aikomuksena oli ollut jatkaa aikaisempaa valittamistaan rehtorin suhtautumisesta, ja siitä olisi voinut mukavasti sitten jatkaa aiheeseen ” Ihmiskunta haisee”. ”Hei, mitä kuuluu? Muistatteko meidät?” Lavinia kysyi, eikä hänen tarvinnut odottaa edes puolta sekuntiakaan kun Cherry jo vastasi:” Totta kai me muistamme! Kiva nähdä teidät taasen.”

 

” Te tulitte meidän luokallemme,” Rachell iloitsi tarkoittaen sanansa, kohteen harmiksi, vastahakoiselle Jackille, ” Eikö meillä ollutkin hyvä tuuri?”

 

”No, hyvä tuuri, se on kyllä aika väiteltävissä oleva käsite,” Jack vastasi pyrkien kertomaan äänellään miten vähän hän näki samassa luokassa olemisen Rachelin kanssa kuuluvan hyvään onneen.

 

” Minusta se oli hyvä onni..” Lavinia mutisi ujosti. Jostain syystä Cory oli kiinnittänyt katseensa tiukasti häneen heidän saapumisestaan lähtien. ” Älä välitä Jackistä, hänellä on aidanseiväs tungettuna sanonko minne tänään,” Cherry sanoi pirteästi.

 

”Tunti alkaa, paikoillenne, valmiit, hep!” komensi reippaasti paikalle talsinut äidinkielenopettaja neiti Gadget, ” Meillä on tiukka kaksituntinen edessä, joten kaivakaa pikku tietonne valmiiksi.”

 

Hylättyään laukkunsa pöytänsä viereen neiti Gadget bongasi Jackin ja Cherryn etupulpetista ( Cory oli siirtynyt toiseen riviin tyhjän pulpetin etsinnän vuoksi) ja kiirehti heidän luokseen. ” Hyvää huomenta, teidän täytyy olla ne Coulan sisarukset joista puhuttiin. Minä olen ryhmänohjaajanne Nina Gadget, Toivottavasti viihdytte meidän kanssamme.” ”Niin paljon kuin mahdollista..” Jack mutisi suunpielestään.

 

”Mutta eiköhän mennä jo asiaan. Jos oikein muistan, teille määrättiin perjantaina kotitehtäväksi lukea kirjasta sivut 12-17, ja tehdä sieltä tehtävä 12 b: 'Arvioi Nuuskamuikkusen mielialan syitä.'”

 

”Eiköhän mennä nopeasti eteenpäin: Kuka haluaa kertoa omat päätelmänsä?” Neiti Gadget kysyi samalla kun istuutui alas. Täydellinen hiljaisuus valtasi luokan. Opettaja katsoi luokkaansa paljastaen epätoivoa katseessaan. ”Eikö kukaan?” Silloin yksi pieni käsi nousi.

 

”Tuota... minä ajattelin, että se johtuu... Kun hän tietää että on olemassa joitakuita jotka kaipaavat häntä... muut ovat olemassa .. hän ei ole oikeasti vapaa.... tai niin minä ajattelin, ” Lavinia selitti katkeilevasti ja varoen sanojaan.

 

”Kiitos Lavinia,” neiti Gadget kiitti hymyillen helpottuneesti, ”Tiesin että voin luottaa sinuun. No, olette eli ette tehneet, käyttäkää seuraava viisitoista minuuttia sivujen 18-28 lukemiseen ja tehtävän 18 a:n tekemiseen. Kirjat esiin”

 

' Lavinia todella on fiksu tyttö... ' Cory ajatteli mielessään. Pieni hymynkare kohosi hänen huulilleen. ' Mikäköhän on tehnyt hänestä niin ujon?'

 

”Miksi et antanut viitata?” Sandra tiuski veljelleen. ”Eikö ole tylsää olla aina viittaamassa?” Samuel kuiskasi takaisin. ”Ei! Tee noin vielä kerran ja laitan muurahaisia sänkyysi!”

 

Kahden tunnin lukemisen, muistiinpanojen tekemisen ja ahkeran seinän tiilien laskemisen jälkeen oli aika vaihtaa luokkaa. Kyseessä olisi aine jota Cherry oli odottanut siitä lähtien kun muuttoilmoitus oli saapunut. ” Kuvista!! Vihdoinkin saamme kokea yksityisillä varoilla toteutettua, mielikuvitusta kehittävää taideopetusta!! Jotain joka oikeasti kehittää luovuuttamme ja itsetuntemustamme!”

 

”.. Tänään ..te maalaatte ..tämän hedelmäkorin!” Kuvaamataidon opettaja Carolyn Burns esiteli päivän työaiheen vihaisena jollekin,johonkin tai kaikkeen, ” Älkääkä temppuilko mitään surrealistista viritystä, käyttäkää vaikka harppia jos ei muuten ympyrän piirto suju!”

 

”.....!”

 

” Taas? Eikö meillä ollut tuo sama hedelmäkori yläasteella?” Rachell kysyi huokaisten pettymyksestä. ” Älä nyt Entwhistle taas aloita tai tipautan numeroasi pari alemmas!”

 

”Meillä on tässä kaksoistunti hoidettavana, joten ne jotka saavat aikaisin valmiiksi voivat lähteä aikaisemmin. Hyvää oppituntia,” Toivotti opettaja kyllästyneesti samalla kun kääntyi kannoiltaan ja talsi kohti kirjahyllyä.

 

”Tuotaa, Opettaja.. Ei mitenkään niin, että haluaisin valittaa opetustyylistänne, saatikka sitten muotojen oppimisen tärkeydestä, mutta.. Emmekö voisi silti tehdä jotain vähän jännittävämpää kuin muovista hedelmäkoria?” Cherry tiedusteli varovaisesti.

 

Opettaja pyörähti ympäri kasvoillaan ilme kuin vesikauhuisella vamppyyrilepakolla. ”Vai niin... meillä on siis käsissämme 'taiteilija'..” hän mutisi. Muutamalla harppauksella hän oli jo suoraan Cherry edessä, vihaisena kuin varastettu pingviini.

 

”Ja mitkäköhän mahtavat olla pikkuneiti Coulan toivomukset ja odotukset kuvaamataidontunneilta?” ” No, minä ajattelin että me voisimme oppia ennen kaikkea uusia ja ennennäkemättömiä aiheita, Tiedättehän, kokeilemaan miten taiteellinen puolemme kehittyisi.”

 

”... Tietääkö pikkuneiti Coula, mikä on se pääasiallinen juttu mikä pyörittää tätä koulua?” neiti Burns tiedusteli. ”... Maapallo?” Cherry vastasi varovasti. ”Raha!!! Vanhempien lahjoitukset sitä vastaan että heidän kullannuppunsa pääsisivät huippukouluun!!”

 

”Ja millaisia nuo vanhemmat ovat?” ”.. Rikkaita?” ”Kerrankin oikein. Kyllä he ovat rikkaita, he ovat tottuneet saamaan kaiken mitä haluavat ja he saavat kaiken mitä he haluavat. Ja kehtaako pikkuneiti edes yrittää arvata mitä he haluavat lastensa suhteen?” Cherry ei enää tässä kohtaa uskaltanut vastata.

 

Epäonneksi opettajaa se ei pysäyttänyt:” He haluavat että heistä tulee samanlaisia, menestyneitä ja kauniita!! Ja jos pikku kullanmuru saisikin koulun oppitunneilta innostuksen ryhtyä taiteilijaksi, asua pahvilaatikossa eläinten oikeuksien puolesta ja syödä pelkkiä ituja tienaamatta elämässään pennin hyrrää, arvaa kuka saattaisi saada potkut?”

 

”Juuri niin, minä. Ja olen sen verran tottunut tähän elintasoon että suuria muutoksia opetusohjelmaan ei tule tapahtumaan. Nyt sivellin käteen ota ja maalaa tuo hedelmäkori!” Burns käskytti, eikä Cherry-parka saanut muuta aikaiseksi kuin mutista lohduttomasti:” Hyvä on..”

 

Maalaaminen alkoi. ”Voi, minä kyllä tiedän mistä saan inspiraationi tänään!” Megan huokaisi ihastuksissaan ja maalasi omenalle Coryn kasvot. ”... Minulla on jostain syystä epäilyksiä...” Millie kuiskasi, ” Meidän mahdollisuuksistamme...”

 

Kun maalaukset olivat valmiita, Cherry huokaisi pettymyksestä. Tämä oli pahempaa kuin edellisessä koulussa jossa rahat eivät olleet edes riittäneet maalaustelineisiin. Mutta siellä olisi saanut käyttää luovuuttaan. ” Tuo harppyija käy aina niiden kimppuun joilla on aivot,” Rachell kertoi hänelle katsellen vihaisesti opettajaan,” lempiaine mutta inhokkiopettaja.”

 

”Yritä olla välittämättä siitä, niin pärjäät kyllä,” Rachell yritti rohkaista ennen kuin lähti kävelemään kohti ovea. Cherry huokaisi taas ja kääntyi keräämään tavaransa lattialta. Kulkiessaan identtisten hedelmäkorimaalausten ohi hän ei kyennyt estämään nousevaa turhautumista.

 

Huolimatta ilmeisestä opettajakunnan maksetusta taitamattomuudesta koululla oli sentään jotain missä saattoi nähdä kyseessä olevan kalliin yksityiskoulun: Ruokailu.

 

”Huoh... Miten ihanaa katsottavaa joku poika voikaan olla,” Marissa huokaisi vääntäen niskansa melkein luonnottoman näköiseen asentoon. ”Mitä luulet, Regina,” Millien kysyi varovaisesti,” pitäisikö meidän kutsua hänet istumaan meidän pöytäämme?” ” Voi, Millie,” Regina naurahti, ”Mehän olemme koulun suosituimmat tytöt. Hän istuu meidän pöytäämme poikkeuksetta.”

 

Lavinian katse eksyi tuon tuosta Coryyn. Mikä ihme tuossa pojassa oli joka veti häntä puoleensa? Ei kai pelkkä ulkonäkö voinut vaikuttaa häneen näin?

 

”Mitäs toljottelet?” Rachell keskeytti hänen horroksensa, onneksi sentään sellaisella äänellä ettei kuulunut koko saliin. Lavinia laski katseensa hätäisesti lattiaan. Rachell virnisti.

 

”Tervetuloa ruokalaan, olen henkilökohtainen orjanne Debra, miten voin nuolla kenkänne?” nahkatakkinen keittöapulainen tiedusteli. ” Terve Deb, täällä taas?” Rachell tiedusteli hyväntuulisesti. ” … Haukuin yhden tyypin musiikkimakua helvetilliseksi ja että hänen pitäisi tarkistuttaa aivonsa.. Mitä syötte?”

 

Tyttöjen napattua annokset he kävivät pöytään, Virginian tiukan katseen seuraamana. ”Miksi he kävivät juttelemassa äikäntunnilla Cory Coulan kanssa?” Virginia kysyi sihisten. ” Ehkä hekin yrittävät tehdä... Siirtoa?” Marissa tiedusteli pelokkaana.

 

”Mitä saisi olla?” Kyseli keittiöapulainen Corylta, kun tämän vuoro lopulta saapui. ”Hmm... No, otan noita saksalaisia yrttimakkaroita ja paistettuja viiriäisenmunia.” ”Ruokalistassa on itseasiassa virhe, ne ovat fasaaninmunia.” ”Minulle se on se ja sama.”

 

”No, no.. älkää epäilkö meidän vaikutusvaltaamme,” Regina rauhoitti muotisisariaan,” Aivan seuraavassa hetkessä hän kävelee kohti meidän pöytäämme, hymyilee ja kysyy sillä ylisöpöllä äänellään :' Onko tämä paikka varattu?'”

 

”Hei, Cherry!!” huikkasi Rachell,” Ja te kaksi kanssa!! Tulkaa istumaan meidän pöytään!!” ”Okei!” Vastasivat Cherry ja Cory. Kaikilta viereisessä pöydässä istuvilta loksahtivat suut auki.

 

”No, haluan tehdä tässä vähäsen kyselyä: Mitä tykkäätte?” Rachell aloitti kun Coulat olivat päässeet istumaan. ” Porukka täällä on todella mukavaa,” Cory vastasi heti,” en olisi uskonut että yhteen paikkaan keräytyisi niin paljon ystävällisiä ihmisiä.” ”Riippuen toki siitä kenelle puhutaan,” Jack heitti yrmeästi väliin.

 

”Niin juuri!” Cherry kommentoi, ” Cory saa kyllä kaikki maailman ylistykset mutta meitä katsotaan kuin tahraa paidassa!” ” No se nyt on vain paremmuuden hinta,” Rachell naurahti, ” Näkisitte miten ne kohtelevat minua! Lavinia sentään pääsee vähemmällä kun on noin mitätön, mutta yritäpä olla värikäs niin Bum – olet koulun virallinen inhokki!”

 

”Rachell... Ihmiset eivät pidä sinusta koska olet värikäs... Ihmiset eivät pidä sinusta koska olet ilkeä,” Lavinia valisti sisartaan. ”Pelkkää mielipiteenilmaisua, rakas sisareni, ja he aloittivat sen ensin, ” Rachell ilmoitti tyytyväisenä.

 

”Niin niin, mutta tarvitseeko mielipiteet ilmoittaa aina niin ilkeästi?” Lavinia jatkoi. ” Jos ne aloittavat sen ensin, niin kyllä,” tarttui kysymykseen Jack,” Ja ainahan ne aloittavat sen ensin, mokomat ylimieliset p-” ” Onhan se toki ikävää jos mielipiteen joka ei käy yksiin oman kanssa ilmoittaa ylipäätänsä,” Cherry puuttui nopeasti.

 

” Esimerkiksi tuo rehtori, jonka kanssa aamulla puhuimme, ilmoitti kovin selvästi ettei olisi halunnut luopua univormuista... Ja jotenkin vain tuntui samaten ettei hän myöskään pitänyt meidän vaatemaustamme – meillä tarkoittaen Jackia ja minua,” Cherry selitti.

 

” Huh, teidän olisi pitänyt nähdä mikä älämölöö siitä syntyi kun ryhdyttiin poistamaan hameen pituuden määritelmää,” Rachell kertoi ,” Se kun luovuttiin hihojen pituudesta oli ollut paljon vähemmän taistelun takana. Sitä ei ensin tahdottu saada ollenkaan läpi, mutta sitten allekirjoittaneen äiti sattui kuulemaan arvoisan rehtorin kutsuvan minihameisia tytteleitä 'lutkiksi'. Siitä olisi voinut nousta kohu, mutta syystä tai toisesta rehtori päätti äkkiä myöntyä eikä tietoa julkistettu meidän kodin ulkopuolella.”

 

” Äiti on niin kova taistelemaan muodin puolesta,” Lavinia selitti vaivaantuneesti. ” Jos kerran paljastavat vaatteet olivat suurin ongelma, miksi minua katsottiin oudosti?” Cherry kysyi mietteliäänä. ” Lyhyt tukka. Ei ole muotia eikä siitä tykätä,” Rachell vastasi kohentaen oransseja kutrejaan.

 

”Minusta on aivan naurettavaa miten ihmiset luokittelevat toisiaan vaatteiden takia,” Cory liittyi viimein mukaan keskusteluun, ” Ei se kerro mitään toisesta ihmisestä jos hänellä on vaikkapa tunika ja huiveja tai niittejä ja pantoja. Aivan naurettavaa.”

 

”Voi Cory, tuossa sinulla meni kyllä virhe: Kyllä se kertoo. Vaatteet on mun aatteet, eikö?” Rachell tuumasi tähän. Hän kääntyi Jackiin omituinen virne kasvoillaan, jatkaen puhettaan:” Vaatteilla me osoitamme kuuluvuutta johonkin tiettyyn ryhmään, ajattelumaailmaan, vaatteilla me kerromme keitä olemme, eikö niin, Jack?”

 

' Voi luoja..' Jack ajatteli. Hän ei pitänyt Rachelin äänensävystä.

 

”Joo, tähän väliin on pakko sanoa, että minulla ei oikein pyöri tämä ' olen mitä kulutan, omaisuus määrittää minuuteni' -homma,” Jack puuttui Rachelin puheeseen, ” Pukeudun miten pukeudun, mutta se ei silti määritä minua... ei ainakaan paljon.””..Eikö?” Rachell kysyi järkyttyneen oloisena.

 

”Ei..” Jack vastasi vaivaantuneesti, ajatellen samalla: 'Tsiisus mikä akka..' Rachell puolestaan tunsi olonsa petetyksi, äskenhän poika oli ollut jo täysin hänen kannallaan.

 

”Regina, mitä me nyt teemme?” uskalsi Marissa kysyä lopulta, kun he olivat hakeneet vähähiilihydraattiset kalkkunahampurilaisensa ja istuneet syömässä puhumatta toisilleen yhtään mitään ainakaan kymmeneen minuuttiin. ”Niin, Regina: Mitä me teemme?” Toisti Megan kysymyksen.

 

”Kuulkaahan,” Regina aloitti, yrittäen kuulostaa mahdollisimman paljon siltä että isku ei olisi tehnyt häneen niin suurta vahinkoa kuin se teki,” Me saimme hieman takapakkia äskettäin, mutta se ei silti poista sitä faktaa että olemme kuitenkin vahvemmassa asemassa. Nyt meidän pitää vain saada enemmän huomiota itseemme ja huonoa huomiota heille.”

 

”Ah voi totta kai! ” Marissa iloitsi, ” vanha kunnon mustamaalaus! Tämähän tulee olemaan yhtä helppoa kuin Millien kiusaaminen!” ”Voi ilkeää!” Millie parahti.

 

”... Uudet oppilaat istuvat Lavinian kanssa,” Samuel totesi tuijotettuaan heidän pöytäänsä hyvät viisi minuuttia. ”Entä sitten?” Johan tokaisi, ” Kuuntelitko ollenkaan kun selitin sitä ettei professori Boost uskonut minua kun sanoin että massaprosenttisuusteoriassa on selkeitä virheitä!”

 

”Niille maksetaan uskomattomuudesta, ” Sandra vastasi terävästi. ” Tiedän mutta ärsyttää silti! ” Johan valitti. ” Seuraavaksi on kemiaa, ilmoita olevasi loukkaantunut ja vaativasi hyvitystä, ” Samuel ehdotti, ” Ja julkisesti, niin hän ei uskalla perääntyä.” ”Njää... Turhaa se olisi,” Johan torjui ehdotuksen.

 

”Iltapäivää, arvon oppilaat. Tänään meillä on vuorossa maanantain kunniaksi hieman operointia. Me valmistamme ja toivon mukaan myös opimme työmme kautta estereistä ja niiden ominaisuuksista,” aloitti opetuksensa fysiikan ja kemian opettaja Efraim Boost reippaasti.

 

”Nyt kuunnelkaa tarkasti niin luen ohjeet ääneen (löydettävissä myös oppikirjastanne sivulta 8) : Tarvitsette tomaattihappoa, sitruunaetanolia, rypälehappoa ja -alkoholia, omena-alkoholia ja aivan tavallista karboksyylihappoa ja etanolia. Älkää juoko sitä! Rikkihappoa H2SO4 nestemäisessä muodossa, koeputkia, pihdit, pasteurpipettejä ja vesihauteen. Ottakaa pipetillä koeputkeen 1 ml jotain alkoholia ja toiseen sama määrä jotain happoa.”

 

”Tarkastakaa niiden ulkonäkö mikroskoopilla. Sitten lisätkää alkoholi hapon joukkoon, jonka jälkeen lisätkää viisi pisaraa rikkihappoa. ALITUINEN VALPPAUS HAPPOJEN KANSSA!!” Opettaja jatkoi kun oppilaat olivat keränneet tarvittavat ainesosat kaapistoista, ”Sen jälkeen lämmittäkää koeputkia vesihauteessa 80 asteessa kymmenen minuuttia. Sitten lisätkää hauteeseen 5 ml kylmää vettä. Kerätkää muodostunut esterikerros koeputkeen ja tutkikaa mikroskoopilla. Toistakaa.”

 

”... Voisiko opettaja -kiltti toistaa tuon? Siis alusta asti?” Jack tiedusteli paniikinomaisesti. ”Älä hätäile, katsotaan kirjasta,” Cherry rauhoitti kaivaen opuksen laukustaan.

 

”Okei... siinä tuli paljon infoa..” Cory totesi itselleen. Hän ei ollut koskaan erityisemmin pärjännyt näissä tiedeaineissa.

 

”Luuletko saaneesi kaiken?” Lavinia tiedusteli sisareltaan, joka vastasi hieman epävarmasti :” Joo... ainakin alusta.. Onko sinulla kirjat mukana?” ”Ei... ” ”No sitten kokeillaan kuinka pitkälle päästään. Eli omena-alkoholia 4 ml... ei kun 5 ja tomaattihappoa myös..”

 

”No, hyvinhän tämä on sujunut tähän asti, eikö vain?” Rachell ylpeili kun he olivat onnistuneesti yhdistäneet kahta nestettä. ”Niin... paremmin kuin oletin ilman kirjaa,” myönsi Laviniakin. ”Nyt sitten... Kai sinä tiedät mikä on vesihaude?” Rachell kysyi rukoilevasti.

 

”... Me tarvitsemme apua,” Lavinia totesi. ”... Hyvä idea, mistä sitä hankitaan?” Rachell kysäisi vastaukseksi. Heidän takanaan Cherry ilmoitti veljelleen että veden pitäisi olla 176 asteista ennen kuin siihen laitetaan mitään.

 

Lavinia katsoi viereistä pöytää. ” En vaan voi ymmärtää sitä, että jos metanoli kerran on alkoholia, niin miksi sitä ei muka voisi maustaa ja tehdä vaikka siideriä?” Megan ihmetteli Reginalle työn ohessa. ' No, en olisi kuitenkaan uskaltanut kysyä heiltä,' Lavinia ajatteli.

 

Lavinia katsoi pöytää edessään. ” Älä pistä vielä! Ne ovat olleet vesihauteessa vasta 9 minuuttia ja 54 sekuntia!” Samuel esti Sandraa, joka tyytyi vastaamaan tiukasti: ”Hyvä on hyvä on... ”

 

Lavinia kurkkasi olkansa yli ja katsoi pöytää takanaan. ' Eli mitä minun kuuluisi nähdä täällä?' Cory ihmetteli mikroskooppinsa äärellä. Hän oli onnistunut pääsemään vaiheen yksi loppuun. ' Hän varmaan tietäisi,' tyttö vakuutti itsensä ja nousi pulpetistaan.

 

Lähestyessään Coryn pöytää Lavinia tunsi pulssinsa tihenevän. Miksei hän typerys ollut käskenyt Rachellia hakemaan apua? Miksi hänen pitäisi tehdä tämä? Ei hän osannut puhua kenellekään.. Kaikkein vähiten pojille. Mutta nyt oli liian myöhäistä. Hän seisoi Coryn pöydän edessä ja Cory katsoi häntä kysyvästi. ”... Öh...” Lavinia sai suustaan, ” öh... Cory... Minä … tai siis me... meillä ei ole oikein.. Tulisitko auttamaan meitä?”

 

”Totta kai,” Cory vastasi hymyillen ja pomppasi ylös, ” Mutta varoitan sinua: En ole itsekkään mikään tekniikan nero.” ”Voi, ei se haittaa,” kiiruhti Lavinia sanomaan,” Kunhan osaat auttaa... tekemään vesihauteen.” ”Se varmaan onnistuu.”'

 

”Ensin hankitte lämmintä vettä,” Cory opasti sisaruksia. ”On jo,” Rachell vastasi heiluttaen pulloa johon oli kerännyt vettä. ” Okei, kiva. Sitten te pistätte sen siihen siniseen astiaan ja sitten pistätte koeputket siihen - niin tietysti ettei sisällöt valu.” ”Näinkö helppoa se oli? Nimi kuulosti niin monimutkaiselta,” Lavinia ihmetteli naurahtaen kainosti.

 

”Mitä ihmettä hän tekee siellä!?”raivosi Megan, ”Miksi hän on siellä?” ”Se tyttö...” Marissa totesi kylmästi kuin Kelan asiakaspalvelu, ” Se tyttö meni viemään hänet. Minä näin: Silmät suurina ja puna poskilla, mokomakin viettelijätär!” ”Tähän asti olin aina pitänyt häntä sellaisena puolihyvänä tyyppinä,” Megan kirosi,” Pukeutuu sopivasti mutta silti nörtti. Mutta tämä!”

 

”En edes ottanut häntä mukaan laskuissani vaarallisista tytöistä,” Regina soimasi,” Pidin häntä liian mitättömänä... En edes tiedä sen nimeä!! Pidin tuota punalutkua pahempana...” Regina veti syvään henkeä. ' Me olemme kärsineet vakavan tappion.. Mutta nyt ainakin tiedämme vihollisemme!'

 

”Uu, koulun viralliset pissikset ovat vihaisia,” Sandra naureskeli kun oli saanut pestyä kätensä, ” Mikäköhän heitä vihastuttaa? Aah.. Olisiko tuo uusi poika ja hänen väärä avustuksensa pikkuprinsessa Äikkäkymppiä kohtaan?” ”... Täh?” Samuel kysyi.

 

”Eli siis tällaista syntyi,” Lavinia tutkaili reaktion tulosta. ” Olen iloinen jos saatoin olla avuksi,” Cory vastasi. ”Kiitos paljon avusta Cory,” Rachell kiitti, ” Mutta sinun pitää varmaan palata äkkiä hoitamaan omat työt loppuun?”” No, nyt kun on sen kerran tehnyt, ei toistamiseen kauan mene,” Cory vastasi, heilautti kättään ja lähti.

 

”Voi Cory..” murehti Marissa itsekseen, ” Miten sinua, kaunista, viatonta poikaa saatetaankaan hyväksikäyttää noin julmasti... Yäk! Mikä täällä haisee?”

 

”Cherry, minä olen jokseenkin varma että tästä ei kuulunut tulla tämän näköistä.. eikä missään nimessä tämän hajuista!!” Jack nurisi ja nyrpisti nenäänsä astiasta tulevalle hajulle, joka vastasi lähinnä sellutehdasta, sianlantaa ja kuollutta eläintä kylpyhuoneessa yhtaikaa. ”En ymmärrä,” Cherry ihmetteli, ”Teimme sen aivan ohjeiden mukaan!”

 

”Aha... Tässä on ongelma, ” Cherry totesi omituisen tärisevällä äänellä, ” Kaksi sivua on liimaantunut yhteen... me olemme tehneet puoliksi hedelmäesterien synteesin ja puoliksi propanaalin valmistamisen...”

 

”Yh, kuka ihme onnistui tässä?” opettaja tiedusteli, saaden kaksi kättä nousemaan varovaisesti etupulpetissa. ”Tyhjentäkää se... jonnekin muualle kuin tähän luokkaan!! Katukaivoon vaikka!”

 

”Yök, saankohan tätä haisua koskaan käsistäni pois?!” Virginia valitti pestessään käsiään. ”Älä nyt, me ei sentään jouduttu koskemaan siihen,”Millie pyrki piristämään häntä. ”Millie pidä turpasi kiinni! Käy kylpylässä niin ne tietävät mitä tehdä,” Virginia sähisi, ”Meillä on nyt pahempia ongelmia... kuka tietää jotain brunetti-Entwhistlestä? Pahaa mieluummin.”

 

”No, eihän se nyt ollut niin pahaa, eihän?” yllytti Cory kotimatkalla makunsa mukaisia vastauksia perheenjäsenistään. ”... No mietitäänpäs.. Rehtori pitää meitä rikollisina, kuvaamataidonopettaja vihaa Cherrya ja jos tuo litku syövyttää putkistot, me joudumme sen maksamaan ja tuolla ne on varmaan tehty kullasta!” Jack nurisi.

 

' Puhumattakaan siitä, että tulen luultavasti olemaan koulun seuraava inhokki... ei tietenkään niin että minua kiinnostaisi muiden mielipiteet... mutta en tahdo että Rachell samaistuu minuun yhtään enempää,' Jack tuumiskeli huolissaan hypätessään pois bussista.

 

”Höpö höpö,” Cory mutisi Jackin perään kädessään kemianläksyvihko, ” Ei elämä täällä ole läheskään niin pahaa kuin ennen... Toki surettaa se miten kuviksenope Cherryä kohteli, mutta muutama huono opettaja aina kuuluu asiaan. Kyllä hekin tästä koulusta kohta tykkäävät. Minuun ainakin on tämä elämäntapa iskenyt.”

 

Kun Cherry pääsi hyppäämään ulos, hän pysähtyi katsomaan ympäröivää maisemaa. Kauniit talot monine urheiluautoineen eivät miellyttäneet häntä. ' Olenko jättänyt taakseni ainoan mahdollisuuteni kyetä saavuttaa ennenkokematon taso luovuudessa?'

 

Jee, osaa pukkaa osaa pukkaa... Pitkää osaa O_O. 151 kuvaa... Auts... Ja kaikkein todennäköisintä on että ne tulevat olemaan tämänpituisia tulevaisuudessa. =_='''

Tv-sarja tulee pulpahtamaan sarjan myötä aina silloin tällöin esille. Kyllä sillä tulee olemaan myös ihan tarkoituskin, mutta sillä välin on vain hauskaa kirjoittaa ylikornia shaissea XD

Jees, olkaa hyvä ja kommentoikaa.

Orm-Chan kuittaa