Samana sunnuntaiaamuna, kun Coulan perhe saapui uuteen kotiinsa, paikallinen hautausmaa, tunnettu silmin nähtävästä kauneudestaan ja kuuluisista asukeistaan, oli saamassa jälleen uuden ikuisen lepääjän.
”Rakas taivaallinen Isä. Uskomme Adolf Von Carftenhammenin armolliseen huomaasi. Kiitämme sinua yhteisistä vuosista ja kaikesta, mitä hän oli meille. Olemme laskeneet hänen maallisen majansa haudan lepoon odottamaan ylösnousemuksen aamua,” pappi luki kädessään olleesta muistilapusta.
”Isäääää......” ” Vapahtajamme hautaamisella sinä pyhitit meidän hautamme lepokammioiksi. Hänen ylösnousemuksellaan sinä kukistit kuoleman ja avasit taivaan uskoville.” ”Voi Isääää....”
”Jeesus Kristus, Vapahtajamme. Sinuun me kohotamme katseemme. Sinä annat elävän toivon. Anna pääsiäisriemu, Sinun valittujesi hyvä osa.” ' Tässä pitäisi päästä raato multaamaan...' kirosi haudankaivaja mielessään.
” Herra, Älä hylkää meitä, vaan auta meitä iankaikkisella armollasi.” ' Voi Adolf... Näinkö varhain sinä jo minut jätät?'
”Herran Jeesuksen...” ”ISÄÄÄÄÄÄH!!!” ”.... Kristuksen armo ja Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen osallisuus olkoon meidän kanssamme. Aamen.””I-I-ISÄÄÄÄÄH!!!!”
”Miksi, Voi miksi hyvien ihmisten täytyy kuolla...?!?ISÄÄÄÄH!!!”
”Adolfin kaltaisia miehiä tulee harvoin vastaan. Tuli silloin kun ensi kerran tapasin hänet, ja nykypäivänä vielä harvemmin. Jalo, älykäs , kunniantuntoinen, kohtelias ja ystävällinen.. Sellainen mies oli Adolf Von Craftenhammen!”Hautajaisvieraat nostattivat hyväksyvää muminaa.
” Älykäs totta vie, ja antelias! Hän oli yksi suurimpia kirjaston lahjoittajia, ja käyttäjiä! Muistan kun tytöt olivat pieniä, hän toi heidät kirjastoon joka lauantai. Mutta hän luki heille aina Jörö-Jukkaa... Joskus minusta tuntui että pikkuiset traumatisoituivat siitä loppuiäkseen,” Eva Sonnen kertoi kyeten jopa hieman naurahtamaan. ”Isäääh...”
”Ja loistava metsästäjä myös! Muistan kun vuonna -67 saimme yhden päivän aikana 13 oravaa, 2 hirveä, 5 peuravaadinta ja 5 vasaa, 11 fasaania ja kaupanpäällisiksi löysimme vielä kolme huppelissa olevaa hippiä! Se vasta oli päivä,” tarinoi puolestaan Angus MacMalcom. ” Mitä te niille hipeille teitte? Ette sentään täyttäneet?” kysyi pöytäseurueen punahiuksinen asianajaja.
Augustine von Craftenhammen, juhlien kunnianarvoisa emäntä ja tuore leski, ei ottanut osaa muiden muisteluihin. Hänellä oli käynnissä omien rakkaiden hetkiensä läpikäynti.
”Neiti Von Craftenhammen?”
”Saanko esittäytyä: Olen Adolf Järgenschaissen.” ”Ei paljon kiinnosta.”
”Oho, nytpähän luoksemme kävelee oikea komistus,vai mitä, Augustine?” ”Hys, nyt hän saapuu.”
”Neiti Augustine, suotteko minulle kunnian saada tämä tanssi teidän kanssanne?”
”... EN!”
”Hän ei tosiaankaan ole yhtään hullumman näköinen. ””Ja kuulemma pankinjohtaja, ja hyvästä suvusta.” ”Se ei nyt ole pointtini, vaan en ole ylipäätään kiinnostunut..”
”Neiti Augustine, olisitteko armollinen ja soisitte minulle kunnian saada tämä tanssi kanssanne?” ”... EN!”
”Mitä ihmettä edes teet tanssiaisissa jos et aio edes tanssia kenenkään kanssa? Miten kuvittelet löytäväsi miehen tuolla asenteella?” ”En halua löytää miestä.”
”Tuolta hän nyt taas tulee. Ole vaihteeksi kiltti, ja mene pitämään hauskaa!” ”Hauskanpito ei minusta vaadi -”
”Neiti Augustine Von Craftenhammen, olkaa suopea ja sallikaa minulle tämä tanssi.” ”En, kiitos vain. Yritä taas seuraavissa juhlissa.”
”Neiti Augustine, jos saan tämän tanssin, niin lupaan olla häiritsemättä teitä enää ikinä. Joten.. Saanko luvan?”
”….”
”Sinun on sitten parempi olla jumalaisen hyvä tanssija.”
”Augustine Von Craftenhammen, otatko tämän miehen puolisoksesi ja lupaatko rakastaa häntä myötä ja vastoinkäymisissä, kunnes kuolema teidät erottaa?”
”Rouva Von Craftenhammen?” Papin kutsu palautti Augustinen lopulta takaisin yli neljänkymmenen vuoden takaa. ”Öh, anteeksi, olin hieman ajatuksissani. Kiitos kauniista sanoistanne hautajaisissa. Puhuitte todella lohdullisesti.”
”Juuri lohdusta halusinkin tulla puhumaan. On hyvin raskasta menettää aviomies. Jos koette tarvetta saada puhua tuntemuksistanne, älkää epäröikö...” ”Kiitos paljon ystävällisistä sanoistanne, pappi,” Augustine keskeytti nopeasti, ”Mutta siitä lähtien kun lääkärit ensimmäisen kerran kertoivat minulle Adolfin tilan, minä olen valmistautunut tähän. Olen jo suruni surrut.”
”... Ymmärrän hyvin. Olette rohkea nainen,” Pappi vastasi,” Minusta tuntuikin siltä kuin te ette tulisi tarvitsemaan palveluksiamme. Mutta... Tyttärenne … ei vaikuta läheskään niin voimakkaalta.” ”Voi, Isäää.....Miksi sinun piti kuolla?!”
” Jos hän sellaista tarvitsee, meillä toimii monia läheisensä menettäneiden tukiryhmiä, sekä auttava puhelin, jossa on aina ymmärtäväisiä kuuntelijoita,” Pappi kertoi vääntäen kasvoilleen ystävällisen hymyn.
”Krhm, neiti Von Craftenhammen..” keskeytti asianajaja Johnson itkijän nyyhkytyksen, ”Olen pahoillani aiheuttamastani häiriöstä tänä surun aikana, mutta meidän pitäisi piakkoin lukea... testamentti.”
”JESSSS!!VIHDOIN!!!!”
”Eikun... Yhyyy....” ”Kiitos tarjouksestanne, pappi,” Augustine jatkoi kyynisellä äänellä, ”Mutta minusta tuntuu että Miranda pääsee tästä yli paljon nopeammin kuin vaikuttaisi.”
”Onpa tässä huoneessa tyylikäs katto,” Mietiskeli asianajaja Björn Berg. Asianajaja Johnson asianajotoimisto Johnson&Johnson&Bergistä toivoi, että olisi itse kyennyt samanlaiseen rauhallisuuteen. Hän oli nimittäin ainoana elävänä sieluna tietoinen testamentin aiheuttamista ongelmista.
'Kohta minä saan rahaa~' Miranda Von Craftenhammen hyräili mielessään.
”Olemme kokoontuneet tänään lukemaan Adolf Von Craftenhammenin viimeisen tahdon ja testamentin. Penelope,” Johnson viittasi asianajaja Penelope Johnsonia tuomaan suuren ja monimutkaisin lakitermein täytetyn paperipinkan luokseen.
”Kas, niin...” Johnson nielaisi vetäessään täytekynän rintataskustaan. Nyt olisi sen vaikean vaiheen aika. ” Adolf Von Craftenhammenilla määräsi testamenttinsa toteutumiselle muutamia ehtoja. Seuraavien henkilöiden tulee olla paikalla kun testamentti pannaan toteen: Hänen vaimonsa Augustine Maria Von Craftenhammen, hänen tyttärensä Miranda Von Craftenhammen... ja hänen tyttärensä Gunilla Von Craftenhammen, tai näiden edunsaaja.”
”Anteeksi, mutta teillä taitaa olla siinä virhe,” hymyili Augustine. Hymyyn yhdistyi kuitenkin oudolla tavalla uhkaavuus. ”Meillä on vain yksi tytär.”
'Gunilla? Miksi Gunilla? Miksi Gunillan pitäisi olla paikalla? Mitä tämä tarkoittaa minun rahojeni suhteen?' Mirandan hämmennyksellä ei ollut rajoja. Hänen intuitionsa sanoi kuitenkin, että tämä ei tekisi hyvää hänen rahoilleen.
Johnson huokaisi. ” Ei, arvon rouva, siinä ei ole virhettä: Testamentin toteutuminen vaatii että teidän tyttärenne Gunilla Von Craftenhammen tai hänen edustajansa on paikalla kun se luetaan.”
Augustine ponkaisi äkkiä ikäisekseen hyvin pontevasti pystyyn ja huusi:” Se kurja hupakko saa luvan madella näistä ovista sisään kerjäten anteeksipyyntöä ennen kuin hän saa luvan olla paikalla kun mieheni testamenttia luetaan! Kävikö hän muka katsomassakaan isäänsä tämän sairastuessa? Hän ei ole minkään kokoisen perinnön arvoinen!!”
Johnson katsoi Augustinea kuin rukoillen. ”Rouva, jos testamenttia ei toimeenpanna vuoden kuluttua kuolemasta, Adolf Von Craftenhammenin koko yksityinen omaisuus, 956 000 simoleonia, annetaan kodittomien soppakeittiöille. Haluatteko varmasti tässä käyvän näin?”
”Minun puolestani kaikki rahat saa antaa vaikkapa sininaamiokissojen parannusleikkauksiin, ei sen väliä! Se lunttu ei tähän taloon astu! ULOS!!” Augustine karjui niin että molemmat nuoret juristit plus Miranda juoksivat ulos kuin psykoottista tiikeriä karkuun.
Johnson huokaisi, pakkasi laukkunsa ja nousi. ”Ei kai sitten muu auta. Harkitkaa edes, rouva. Se oli miehenne viimeinen tahto.”
Kun Johnson oli kävelemässä kohti ulko-ovea, viittasi Miranda hänet luokseen oleskeluhuoneen ovesta. ” Ette voi antaa tässä käydä näin!” Miranda parahti epätoivoisena , ”Ei isä halunnut heittää rahojaan hukkaan!! Hän halusi antaa ne minulle!! Ettekö voi tehdä mitään?”
”Olen pahoillani neiti Von Craftenhammen, ” Johnson totesi synkkänä, ”Mutta olen tehnyt kaiken voitavani. Jos haluatte saada testamentin toteutetuksi, teidän on saatava äitinne suostumaan tapaamaan sisarenne.” ”Mutta äiti on mahdoton!! Eikä Gunillakaan ole pitänyt yhteyttä seitsemääntoista vuoteen!!”
”Ettekö voisi tehdä vielä jotain... Minun vuokseni?” Miransa kysyi kerjäävästi.
”... Jos me teemme näin: me etsimme sisarenne käsiinne, ja te suostuttelette äitinne tapaamaan hänet,” Johnson vastasi lyhyen harkinta-ajan jälkeen,”Luonnollisesti te tietysti maksatte laskun...”” Kyllä!! Suostun!! Pankaa sitten parhaat miehenne asialle, raha ei ole ongelma!!”
”Voi, Augustine...” Eva Sonnen katsoi ystäväänsä säälivin silmin, ” Kaiken tämän jälkeen... vieläkin? Adolf-raukkakin on jo saatettu hautaan. Etkö voisi tehdä hänelle ja itsellesi sitä palvelusta että myöntäisit oman virheesi?”
”Olet väärässä, Eva! Minä en ole tehnyt tässä yhtään virhettä, ja jos Adolfkin päätti lääketokkuroissaan uhmata minua, en aio antaa hänelle sitä tyydytystä! Mädätköön kadulle minun puolestani!”
Eva kiersi naisen ja lähti huoneesta mutisten kuitenkin suunpielestään:” Toivottavasti et vielä joudu katumaan päätöstäsi … ääliö..”
Kun Johnson pääsi vihdoin Mirandan tekokynsien otteesta, hänen oppipoikansa ja -tyttärensä odottivat häntä aulassa. ”No, haluaako hän auttaa meitä?” Penelope tiedusteli jännittyneenä. Johnson nyökkäsi. ”Eli sitten meidän hommaksemme vain jää etsiä hyvä salapoliisi,” Björn totesi. ” Kutsutaan Milway, hän on paras,” Penelope vastasi tähän.
Penelope ravisti päätään :” En silti voi ymmärtää miksi rouva Von Craftenhammen nosti asiasta niin suuren hälyn. Minkälainen riita heillä oikein on ollut? Hän oli sentään hänen tyttärensä!” Johnson huokaisi jälleen syvään. Hän alkoi käydä liian vanhaksi tähän. ” Augustine Von Craftenhammen on itsepäisin nainen, jonka olen koskaan tavannut, tai tulen tapaamaan. Hän ei helpolla anna periksi. Voimme etsiä tytön ja vaikka suostutella hänet paikalle, mutta en silti usko Augustinen taipuvan. ”
”No, eihän kukaan voi pysyä ikuisesti diivana, varsinkaan maan kovimman lakitoimiston kynsissä,” Björn naurahti itsevarmasti. Penelope osoitti hyväksyntänsä ajatukselle hymyilemällä.
Mutta Johnson ei vakuuttunut noin helpolla. ' Tarvitaan raamatullinen ihme, jos niin itsetuntoinen nainen kuin Augustine Von Craftenhammen taipuu johonkin... Ja alan olla aivan liian vanha uskomaan ihmeisiin..”
Aaaargh, ajatuskuplia =_=' Hautajaiskuvat on otettu ties kuinka kauan sitten, enkä ollut erityisen hyvä vielä blokkaamaan niitä ulos kuvista.
Toivottavasti ymmärrätte tuosta Flasback-osiosta mitään... halusin tehdä jotain erilaista.
Aaaah, Mirandaa on ihana kirjoittaa XDD
Mutta muuten, nyt on tämä asetelma valmis. Katsotaanpa, miten juoni kehittyy.
Orm-Chan kuittaa
Kommentit