”Me simit olemme aina olleet kiinnostuneita tähdistä. Mitä ne ovat, missä ne ovat, mistä ne ovat tulleet, ja ennen kaikkea muuta, miten voisimme hyödyntää niitä parhaiten.”
” Ja kaikkien näiden vuosituhansien jälkeenkin, kun olemme oppineet tekemään planeettojenvälisiä matkoja yhtä helposti kuin naapuriin poikkeamista, kun olemme oppineet käyttämään miljardeja uusia alkuaineita hyödyksemme, emme vieläkään ole saaneet selville niiden salaisuuksista kuin meressä olevan pisaran verran.”
Omituisen näköinen papparainen kääntyi ja lähti kävelemään puhuen samalla rivissä seisoville:” Juuri tämän takia teidät on kutsuttu tähän tehtävään. Jos on mahdollista, että maailmankaikkeudessamme on vielä jotain löytämättä, on paras että Intergalaktinen Yhdistys Liitto saa sen ensin. Ja koska te olette parhaista parhaat, on vain luonnollista lähettää juuri teidät tälle matkalle.”
”Joseph Xawqzöt, galaksienvälisesti juhlittu tieteilijä kemian saralla. Löytänyt alkuaineet xawilium, öörinium ja ununium b. Harrastuksenaan avaruusrakettien moottorien rakentaminen.”
”Solaria Sarte, Krecento-planeetan kolmannesta kuusta kotoisin oleva historioitsija ja seikkailija. Löysi jäänteet muinaisesta Heidegger-kulttuurista. Harrastaa vapaa-aikanaan ampumista. Hieno nainen.”
”Millea 265, Quarto-planeetttalainen karttalukija ja navigaattori. Osaa myös puhua yli 3750 tunnettujen galaksien kieltä.”
”Ja viimeisenä urhea kapteenimme Abel Dickens, Intergalaktisen Yhdistys Liiton puolustusvoimien kenraali, taitava ja kokenut lentäjä.”
”Teidän harteillenne laskeutuu suuri vastuu, ” IYL:län johtohenkilö totesi ja haroi pitkää partaansa leijugaattoroiden hyristessä hiljaa taustalla, ” IYL ei ole ainoa joka tavoittelee avaruuden loputtomia aarteita. Oletteko valmiita kestämään kaikki mahdolliset vaaratilanteet jotka luultavasti tulevat teitä vastaan viikoittain?”
” Arvoisa IYL:llän johtohenkilö, ” Abel aloitti ja teki kunniaa,” Me olemme parhaista parhaat ja lupaamme antaa parhaat suorituksemme! Mikään valta maailmassa ei ole liian voimakas meitä vastaan!”
”Loistavaa. Juuri tuollaista asennetta halusin kuulla. Mutta me emme lähetä teitä avaruuteen yksin,” johtohenkilö vastasi mielissään kun käveli samalla kohti metallista pakettia.
Johtohenkilö otti esiin kauko-ohjattavan käynnistimen ja kertoi uteliaille astronauteille: ” Tämä on robotiikan viimeisintä huutoa, huippuälykäs ja silti empaattinen, Matemaattinen 1 revaltaattorinen automaatti, lyhennettynä M1-Ra.”
Robotti nousi pystyyn ja nyökkäsi jokaisen seikkailijan suuntaan ennen kuin sanoi hämmästyttävän naisellisen seksikkäällä äänellä : ” Olen M1-Ra, ja odotan innolla työskentelyä kanssanne.”
”Lisäksi laitamme mukaan myös hieman alemman tasoista mutta taatusti lojaalia henkilökuntaa, ” Johtohenkilö jatkoi kun iloisesti häntäänsä heiluttava kultainennoutaja astui ovesta, ”saanko esitellä: avaruuskoira Peanut.”
”Mutta nyt on esittelyt jo hoidettu, ja aikataulu kertoo että teidän on aika nousta alukseen.”
Johtohenkilö tuijotti vielä viimeisen hetken lähtövalmisteltua alusta ennen kuin toivotti:” Hyvää matkaa, galaksiemme toivot!”
Aluksen sisällä Abel aloitti ahkerasti aluksen lähtöä. ” Neiti Millea, oletteko valmistelleet matkakoordinaattimme?”
”Kyllä kenraali. Kuljemme ensin Babsteka-väylän kautta 6 valonopeuden päähän tunnetun äärettömyyden rajalle, josta ensin jatkamme kohti vasenta Acauma-tähdistöä,” Millea selitti piirtäessään reittiä tietokoneen tuottamalle geenipaperille.
”Loistavaa. Ovatko muut valmiita aloittamaan lähdön?” Abel tiedusteli. Pelkkien myönteisten vastausten jälkeen myös lennonjohdolta Abel lähetti tietokoneelle viestin moottoreiden käynnistämisestä.
Moottorit käynnistyivät mitä omituisimman äänen syntyessä. Alus alkoi hiljalleen irtautumaan maasta turbiinien tuottaessa päästönään puhdasta valoa, joka oli niin kirkas että pakotti jokaisen kymmenen metrin sisällä sulkemaan silmänsä. Alus nousi ilmaan ja sekunnin neljäsosaa myöhemmin se oli jo näköpiirin ulkopuolella.
Mutta muutamaa planeettaa syrjempänä, oli alus jonka päällikkö ei ollut yhtä mielissään sujuvasta lähdöstä. ”Pah, Intergalaktinen Yhdistys Liitto luulee olevansa niin mahtava, että se omistaa kaikki avaruudesta löytyvät aineet.”
”Sillä nehän kuuluvat vain niille, jotka niitä osaavat käyttää, eli Minulle!! Jos minulla olisi avaimet kaikkiin universumin alkuaineisiin loputtomasti, voisin rakentaa aseita!! Ja aseilla voisin varustaa armeijan, ja armeijalla voisin ottaa haltuuni koko maailmankaikkeuden!!”
”Mutta tuo typerä IYL seisoo pikku astronauttiryhmänsä kera tielläni. Joten minun tulee käyttää kaikki tämänhetkinen varantoni heidän pysäyttämiseen keinolla millä hyvänsä!”
”Mutta nyt olen tullut ehkä hieman liioitelleeksi heidän voimakkuuttaan. Sillä verrattuna minuun, Galaksar mahtavaan, ja takanani seisovaan joukkoon he ovat vain pikkuisia kärpäsiä, joiden liiskaaminen on yhtä helppoa kuin karkin vieminen lapselta. Muhaha- Muhaha- MUHAHAHAA, MUHAHAHHAAA!!”
”MUHAHAHAAAHAAA, MUHAHAHAAHAAAA!!”
”... Haha.”
”Tämän täytyy olla huonoin scifi-sarja koskaan tehty televisioon,” Jack sanoi inho äänessään. ”Älä nyt, onhan tässä sentään koira. Ja robotti. Ja kuumimmat tähdet mitä tästä maasta löytyy elossa,” Cory puolusti. ” Ja ihan kivaa mielikuvitusta lavastuksessa ja puvustuksessa,” jatkoi Cherry.
”Miksi sinun täytyy olla jatkuvasti noin negatiivinen?” Cherry ihmetteli, ” Eikö mikään tässä maailmassa tyydytä sinua?” ” Monikin asia, mutta ne eivät tule koskaan parhaaseen katseluaikaan,” Jack vastasi, ”Enkä minä sitä paitsi ole negatiivinen, olen vain realisti: lasi ei ole puolitäysi eikä -tyhjä, se on täynnä myrkkyä.”
” ... Mutta kyllä on pakko myöntää, ovat nämä vaatteet aika kovat,” Jack myönsi lopulta. ”No niin, sieltähän se tuli,” Cherry huokaisi. ” Ihomyötäiset asut, veljeni, ne tekevät sarjan kuin sarjan,” Cory virnisti.
”No tällähän te mukulat piilottelette,” Stacy huudahti astuessaan huoneeseen,” Kello on jo varttia vaille kahdeksan ettekä ole vielä edes säädyllisissä vaatetuksissa! Bussi tulee pian, nyt kipinkapin vaihtamaan!” ”Äh, äiti, vielä vähän aikaa!” Cory aneli. ” Niin, anna meidän edes katsoa kuka näistä on tarkoitettu vain tapettavaksi ja sitten surettavaksi koko loppukauden,” yhtyi Jack.
”Ei tule kuuloonkaan! Nyt nostatte laiskat takamuksenne ylös ja olette valmiita kouluun viidentoista minuutin sisällä, hop hop!” Stacy komensi kuin koirakouluttaja ikään. Pojat mutisivat jonkinlaiset vastalauseet mutta nousivat kuitenkin.
” Cherry, sinä myös, hop hop,” Stacy riensi komentamaan myös tytärtään. ” Minä ehdin katsoa tätä vielä vähän aikaa, minä olen jo pukeissa.” ”... Ai olet vai?”
”Niin. Olen päättänyt, että vastustaakseni sitä täydellistä mielettömyyttä että ihmisillä pitäisi olla monet eri vaatekerrat ihan vain nukkumista taikka uintia varten, menen kouluun yöpuvussa vähän niin kuin performanssina,”Cherry selitti äidilleen innoissaan.
” Vai performanssina,” Stacy mutisi ajatellen sitä vaatemäärää, jonka Cherry oli kahminut itselleen erinäisistä kirpputoreista ihan vain huvin vuoksi ja sen järjettömyyttä. ”Noh, eihän sillä suurtakaan väliä, millaisissa vaatteissa menet kouluun,” Stacy totesi maireasti,” varsinkin kun tyttöjen muoti on jo vuosikausia ollut juurikin tuollaista kuin sinun yöpaitasi edustaa.”
”... On vai?” Cherry sanoi epäröivästi. Tieto ei vaikuttanut ilahduttavan häntä. ” Voi, totta kai!! Etkö ole koskaan katsellut niiden muotilehtien kansia kaupassa? Pikkutytöillä niin lyhyet hameet että pikkuhousut näkyvät! No, muodin noudattaminen tuo sinut nopeasti koulun suosittujen tyttöjen piireihin, ja sehän on hyvä juttu, vai mitä?”
”Hei Cherry, luulin että suunnittelit tulevasi kouluun alusvaatteisillasi?” Jack virnuili sisarelleen. ” Äh, ole hiljaa! Suunnitelmani muuttuivat..”
High-Quality-streetin lukio (kokonaisuudessaanhan nimi kuului Neiti Whimpertonin Ylemmän tason oppilaitos nuorukaisille, mutta koska Neiti Whimperton oli jo kauan työntänyt koiranputkea, ei kukaan enää tuota nimeä käyttänyt) oli arvostettu lukio, jonka uskottiin yleisesti tuottavan loistavia arvosanoja ja valmiin reitin yliopistoon ja työelämään. Tänne oli nyt Jamesin koululle tekemän avokätisen lahjoituksen ansiosta johtanut Coulien tie.
”Selvä... Nyt... se alkaa... Mitä tehdään?” Jack kysyi kun bussi oli häipynyt jätettyään heidät ja muutaman muun portin eteen. ”No, tämä oli minun suunnitelmani: Mennään sisään, käyttäydytään nätisti kaikkia kohtaan ja yritetään takoa niin paljon oppia päähämme kuin mahdollista,” Cory sanoi.
”Katsos vaan, uusia uhreja,” ihasteli tulokkaita Sandra Johnson, koulun ylintä älymystöä edustava kaunokainen. ”Mitä ihmeen uhreja? Sandra mitä sinä nyt olet taas tehnyt?” kyseli hädissään hänen veljensä Samuel. ”Älä välitä Sam, tiedät kyllä miten pahaan kuntoon hän on hoitanut edelliset uhrinsa, ” Johan Nordberg, sisarusten ystävä rauhoitti poikaa, ”Enkä usko että sinä Sandra edes haluaisit kiusata noita, katso nyt niiden vaatteita!”
Koulun sisällä kävi jo kuhina, suurin osa oppilaista ajoi kouluun omilla luksusautoillaan. ”Siis se teki mitä?” ” Niin, väitti ihan vakavalla naamalla että jos ei arvosanat eivät nouse, niin ei tule mitään uutta tiaraa. Ja tanssiaiset on jo kuuden kuukauden kulutta, hittoako tässä ehtii mitään sille asialle tekemään.”
Koulun johtavan teinimissijoukkion elämän ja kuoleman vakavat aatokset keskeytyivät, kun pirtsakka blondi Marissa Trémain pyyhälsi paikalle ilmoittamaan uutisensa. ” Olin juuri noutamassa koettani opehuoneesta, kun satuin kuulemaan tämän: Kouluun on tulossa kolme uutta oppilasta!” ”Kolme? Samaan aikaan?” ihmetteli Megan Trémain, edellisen sisar, ”Ovatko ne sitten sisaruksia?” ” Niin juuri. Sukunimi oli vähän kuin Coala, Kuulostaako tutulta?” ”...Ei...” Megan mutisi epäilevä ilme kasvoillaan.
Koulun ovi avautui, ja sisään saapasteli levein askelin hermostustaan peittelevä Jack. 'No niin, kaikki hyvin, se on vain uusi koulu täynnä ...potentiaalisia vihollisia,' Jack pyrki rauhoittamaan mielensä. Huonosti.
”Voi yäk,” Regina Grimm, paikallisen paperikeisarin ja kauneuskuningattaren tytär, puolihuudahti ( ei tietenkään täysin ääneen, mitä juorulehdetkin olisivat siitä sanoneet?) ”Luulin että tässä koulussa oli edes jotkut standardit, siis todellisuudessa, miten ne löytävät tuollaisesti pukeutuvia tyyppejä?”
Cherry kiiruhti ovesta pian veljensä jälkeen. Onnettomuudekseen hänhän ei uskonut ihmisten perimmäiseen pahuuteen, joten tyttö suhtautui tulevaisuuteensa varsin valoisasti, ja se näkyi päälle.
”Ja tuossa tulee seuraava friikki,”mutisi Megan nyrpistäen nenäänsä. ” Ei ole totta,” Regina hämmästeli,” Tuohan on tyttö! Eivät normaalit tytöt pukeudu noin mauttomasti..” ”Jos se on joku hippiäinen,” ehdotti varovaisesti punapäinen Millie Ackroyd, ” Nehän pukeutuvat noin.” ”Mikä hyvänsä se onkaan, sillä on kauheat vaatteet,” päätti Marissa ja pyrki tuijottamaan ilmoitustaulua välttääkseen näyn.
”Siis todellisuudessa, miksi minusta tuntuu että meidän koulu houkuttelee pelkkiä friikkejä nykyään...” Regina valitti, mutta juuri silloin ovi avautui. Ja Cory astui sisään.
Kuului vain paukahdus oven sulkeutuessa. Yksikään tyttö ei kyennyt tekemään muuta kuin tuijottamaan eteensä astunutta ilmestystä.”Mikä... Namu!!” Virginia LaBouff heräsi horroksesta sanoakseen nämä sanat. ” En edes tiennyt että tuollaisia poikia on olemassa!” Megan puolestaan kikatti. Marissa kiitti mielessään jumalaa ja Regina pyrki estämään poskillensa nousevaa punaa, turhin tuloksin.
”Marissa, kuka tuo on?” Megan ryhtyi intohimoisesti tiedustelemaan. ” … En tiedä... Coulu tai joku... jostain landepaukkulasta,” Marissa takelteli vihaisena itselleen siitä ettei ollut ottanut asioista selvää paremmin.
”Niin tietysti,” Regina huudahti luovuttaessaan lopulta taistelun ruumiintoimintojaan vastaan,” Hän on sellainen puhdasydämminen elovena-poika, todellisuudessa kadonnut prinssi!” ”Ihan kuin disney-leffassa!” Millie ihasteli.
” Viaton luonnonlapsi!” Huokaisi Marissa ihastuksissaan. ”Voiko tuon kaiken varmasti päätellä jätkän hyvännäköisyydestä?” Megan tiedusteli epävarmana. ”No totta kai voi- Hän on tulossa tänne!!” Virginia hyssytteli.
'Rauhassa, rauhassa pumppukulta,” Virginia mielessään rauhoitti hakkaavaa sydäntään, kasvoillaan typerä seurahymy, johon melkein kaikki muutkin neitosista turvautuivat. Melkein. ” Hei, oletko sinä uusi?” Regina keskeytti Coryn läpikulkumatkan.
”No olenhan minä,” Cory vastasi pysähtyessään Reginan eteen,” Olen Cory Coula.” ” Coula... Onpa ihmeellisen eksoottinen nimi,” Regina ihaili pyrkien saamaan silmiään niin viehättäviksi kuin mahdollista ilman meikkiä. ”... Ei oikeastaan,” Cory kohautti olkapäitään.
”Voi, onhan se,” Regina kujersi kuin kyyhkynen jolla oli siemen juuttunut kurkkuun. ' Hänellä on nyt luultavasti kiire. Noin söpöillä pojilla on aina kiire. Parempi olla nopea nyt. Kun hän on poikaystäväsi, sitten teillä on aikaa,' Regina kelasi mielessään, ennen kuin alkoi puhua:” Tiedän miten vaikeaa muissa kouluissa voi olla kun on uusi oppilas uudessa ryhmässä.”
”Haluan vain kertoa sinulle, että täällä sellaista ei ole. Voit tulla juttelemaan meidän kanssa milloin hyvänsä haluat.”' Mieluiten heti,' toivoi tyttö mielessään. ” Vau, tosi ystävällistä. Täällä porukka on niin mukavaa,” Cory kiitti ja tarjosi yhden valloittavimmista hymyistään.
” Huhuu, Cory!!! ” Kiljui punastelevat neitokaiset kauan sitten ohittanut Cherry veljelleen,” Joku ope juuri käski meidän käydä rehtorin luona!!” ” Ahaa, tulen heti,” Cory huikkasi, ennen kuin lyhensi kiitospuhettaan Reginalle yhteen lauseeseen, ” Kiitos paljon, katson jos tarjouksellenne tulee käyttöä.”
Rehtorin kanslia, samaten kuin opettajanhuone, sijaitsi koulun ylimmässä kerroksessa ikkunattomassa tilassa. Arkkitehdin mukaan huoneen ikkunattomuus johtui yksinkertaisesti ikkunoiden tarpeettomuudesta, oppilaiden mukaan siitä ettei opettajien lepotauko arkuissaan häiriintyisi auringonvalosta.
Siellä sisaruksia odotti koulun punakkanaamainen rehtori, herra Parmesan. ” Hyvää huomenta hyvät herrat ja neiti,” Parmesan aloitti puheensa mairealla hymyllä ja öljyisellä äänellä, ” toivottavasti jo nämä muutamat minuutit jotka olette viettäneet keskuudessamme ovat osoittaneet koulumme laadun.”
” Me olemme aina mitä innokkaimpia saamaan uusia oppilaita, joten teidän meille saantinne oli mitä miellyttävin tapahtuma,” Parmesan jatkoi. '… Jos uusien oppilaiden saaminen on muka noin kivaa, miksi tänne on niin vaikeaa päästä?' Jack tuumi. Jostain syystä rehtorin asenne ärsytti häntä, mutta hän kykeni pitämään (kerrankin) mölyt mahassaan.
”Kuitenkin,” rehtori sanoi terävästi, muuttaen samalla ääntään ja koko vaikutelmaansa, ” Siinä on omat riskinsä ottaa oppilaita kouluista jotka eivät ole tiukassa yhteistyössä meidän kanssamme. Yleensähän meidän oppilaamme tulevat suoraan High-Quality-streetin muista kouluista.”
Rehtori nielaisi kuuluvasti ja jatkoi:” Teidän entinen koulunne oli hyvin kaukana... En ollut edes kuullut sen olemassaolosta ,saatikka siitä miten vaikeaa sieltä olisi saada tietoja. Lähetin sähköpostin että saisin tietonne jo viikko sitten eikä minkäänlaista vastausta ole tullut vieläkään!”
”Öh, tuotaah... meidän koulussa... tai oikeastaan vanhassa koulussa... Ei ole nettiyhteyttä,” Cherry takelteli selittäessään,” Siellä on kyllä tietokone mutta se on ajalta ennen internettiä. Teidän pitää soittaa – ei, anteeksi, puhelinyhteyskin on poikki, teidän pitää lähettää sinne kirje.”
”... Vai niin... Antiikkiset välineistöt... Pakko ihailla heidän päättäväisyyttään,” Rehtori mutisi, ennen kuin vaihtoi aihetta,” Mutta minun täytyy myös mainita teille muutamat säännöt, ja todellakin vain muutamat. *Huokaus* Vielä kaksikymmentä vuotta sitten koulun sääntökirja oli kaksisataasivuinen, koostuen yhteensä 167 eri säännöstä. Mutta sen jälkeen kun vanhempainneuvosto aloitti, ne ovat karsiutuneet pois yksi kerrallaan.”
”Yksi suosikeistani oli koulupukupakko. Se oli meillä yli 60 vuotta, mutta sitten uusi sukupolvi koulumme arvoisia vanhempia, missejä, näyttelijöitä ja urheilutähtiä, päätti että heidän lapsillaan oli oikeus pukeutua miten lystäsivät. No, pidimme kuitenkin kiinni siveästä pukeutumisesta, kunnes vanhemmat päättivät että se estää heidän Hyacithe-Mary-Ashleytään toteuttamasta itseään.”
”Joten nykyään jos oppilaita huvitta, he saavat tulla kouluun vaikka alasti. Mutta minä en katso sitä hyvällä, ja minä päätän numerot. Mainitsen tämän teillekin,” rehtori sanoi terävästi katse tiukasti kaksosten asusteissa, ” Että sitten tiedätte millaista pukeutumista kannattaa suosia. ” ”... Cory luulenko vain vai viittaako tuo väärin-mennyt-solarium-jätkä minuun?” Jack supatti vihaisena.
” Ole nyt ihan rauhassa,” Cory supatti pikaisesti takaisin, ” ja kuulit kyllä: ei kannatat v-tuilla jätkälle takaisin, huononee numerot. Olkaa kumpikin hiljaa niin minä hoidan puhumisen.”
”Arvon rehtori, ” Cory aloitti vakuuttelunsa kääntyen rehtoriin päin,” Voin vakuuttaa teille että meistä ei tule olemaan koulullenne yhtään mitään harmia. ” ' Ellet sitten etsi minusta sellaisia,' Jack ajatteli ärtyneenä.
” Kiitos vakuuksista, nuori mies,” Rehtori vastasi juuri ennen kuin puhelin hänen pöydällään alkoi soida,” Anteeksi, tämä on yhdeltä lahjoittajalta jonka soittoa odotan. Voitte poistua.”
”No hänhän oli hauska veikko,” Jack murahti kun he pääsivät ulos.” Älä valita, yritä ymmärtää vähän hänen näkökulmaansa,” Cherry murahti vastalauseeksi. ”Jätetään tämä aihe,” Cory totesi vilkaistessaan kelloa, ” tunti alkaa ihan kohta. Mitä meillä on?” ”Äikkää,” Cherry vastasi tiedusteluun katsottuaan koulun heille lähettämää lukujärjestystä.
Äidinkielenluokassa oli jo melkein täyttä, ja pulina täytti lopunkin tilan. Yleisimpänä aiheena oli tietenkin uudet oppilaat, ja erityisesti...” Cory on kyllä aika yhdeksänkyt-lukulainen nimi,” Virginia tuumiskeli huolestuneena. ” Niin, mutta eikös 90-luku ole tulossa takaisin? Sitä paitsi, eihän nimi ketään haittaa, varsinkin kun nimi on noin söpö,” Millie puolusti.
”Mitä luulet, Marissa,” Megan kysyi taivutellen niskaansa,” Mitäköhän ne kaksi muuta ovat hänelle?” ”Sama sukunimi kaikilla,” Regina myönsi, ” Luultavimmin kai … sisaruksia..” ”No, vaikka olisikin oudot sisarukset, niin luultavasti hänelläkin on vaikeuksia tulla toimeen niiden kanssa,” Marissa kuittasi Reginan pelon.
”... Joten tulin siihen tulokseen että vaatekaapissani ei vaan ole tarpeeksi oranssia,” Rachell Entwhistle päätti vartin kestäneen yksinpuhelunsa juuri sopivasti kun Coulat asettuivat istumaan pulpettiin. ” Naapurit ovat meidän luokalla,” totesi Lavinia hiljaisella äänellä. ”Niin näyttävät olevan. Mennään sanomaan heippa,” Rachell päätti huomioituaan heidän olemassaolonsa.
Entwhistlet tulivat juuri sopivasti : Jackin vakaana aikomuksena oli ollut jatkaa aikaisempaa valittamistaan rehtorin suhtautumisesta, ja siitä olisi voinut mukavasti sitten jatkaa aiheeseen ” Ihmiskunta haisee”. ”Hei, mitä kuuluu? Muistatteko meidät?” Lavinia kysyi, eikä hänen tarvinnut odottaa edes puolta sekuntiakaan kun Cherry jo vastasi:” Totta kai me muistamme! Kiva nähdä teidät taasen.”
” Te tulitte meidän luokallemme,” Rachell iloitsi tarkoittaen sanansa, kohteen harmiksi, vastahakoiselle Jackille, ” Eikö meillä ollutkin hyvä tuuri?”
”No, hyvä tuuri, se on kyllä aika väiteltävissä oleva käsite,” Jack vastasi pyrkien kertomaan äänellään miten vähän hän näki samassa luokassa olemisen Rachelin kanssa kuuluvan hyvään onneen.
” Minusta se oli hyvä onni..” Lavinia mutisi ujosti. Jostain syystä Cory oli kiinnittänyt katseensa tiukasti häneen heidän saapumisestaan lähtien. ” Älä välitä Jackistä, hänellä on aidanseiväs tungettuna sanonko minne tänään,” Cherry sanoi pirteästi.
”Tunti alkaa, paikoillenne, valmiit, hep!” komensi reippaasti paikalle talsinut äidinkielenopettaja neiti Gadget, ” Meillä on tiukka kaksituntinen edessä, joten kaivakaa pikku tietonne valmiiksi.”
Hylättyään laukkunsa pöytänsä viereen neiti Gadget bongasi Jackin ja Cherryn etupulpetista ( Cory oli siirtynyt toiseen riviin tyhjän pulpetin etsinnän vuoksi) ja kiirehti heidän luokseen. ” Hyvää huomenta, teidän täytyy olla ne Coulan sisarukset joista puhuttiin. Minä olen ryhmänohjaajanne Nina Gadget, Toivottavasti viihdytte meidän kanssamme.” ”Niin paljon kuin mahdollista..” Jack mutisi suunpielestään.
”Mutta eiköhän mennä jo asiaan. Jos oikein muistan, teille määrättiin perjantaina kotitehtäväksi lukea kirjasta sivut 12-17, ja tehdä sieltä tehtävä 12 b: 'Arvioi Nuuskamuikkusen mielialan syitä.'”
”Eiköhän mennä nopeasti eteenpäin: Kuka haluaa kertoa omat päätelmänsä?” Neiti Gadget kysyi samalla kun istuutui alas. Täydellinen hiljaisuus valtasi luokan. Opettaja katsoi luokkaansa paljastaen epätoivoa katseessaan. ”Eikö kukaan?” Silloin yksi pieni käsi nousi.
”Tuota... minä ajattelin, että se johtuu... Kun hän tietää että on olemassa joitakuita jotka kaipaavat häntä... muut ovat olemassa .. hän ei ole oikeasti vapaa.... tai niin minä ajattelin, ” Lavinia selitti katkeilevasti ja varoen sanojaan.
”Kiitos Lavinia,” neiti Gadget kiitti hymyillen helpottuneesti, ”Tiesin että voin luottaa sinuun. No, olette eli ette tehneet, käyttäkää seuraava viisitoista minuuttia sivujen 18-28 lukemiseen ja tehtävän 18 a:n tekemiseen. Kirjat esiin”
' Lavinia todella on fiksu tyttö... ' Cory ajatteli mielessään. Pieni hymynkare kohosi hänen huulilleen. ' Mikäköhän on tehnyt hänestä niin ujon?'
”Miksi et antanut viitata?” Sandra tiuski veljelleen. ”Eikö ole tylsää olla aina viittaamassa?” Samuel kuiskasi takaisin. ”Ei! Tee noin vielä kerran ja laitan muurahaisia sänkyysi!”
Kahden tunnin lukemisen, muistiinpanojen tekemisen ja ahkeran seinän tiilien laskemisen jälkeen oli aika vaihtaa luokkaa. Kyseessä olisi aine jota Cherry oli odottanut siitä lähtien kun muuttoilmoitus oli saapunut. ” Kuvista!! Vihdoinkin saamme kokea yksityisillä varoilla toteutettua, mielikuvitusta kehittävää taideopetusta!! Jotain joka oikeasti kehittää luovuuttamme ja itsetuntemustamme!”
”.. Tänään ..te maalaatte ..tämän hedelmäkorin!” Kuvaamataidon opettaja Carolyn Burns esiteli päivän työaiheen vihaisena jollekin,johonkin tai kaikkeen, ” Älkääkä temppuilko mitään surrealistista viritystä, käyttäkää vaikka harppia jos ei muuten ympyrän piirto suju!”
”.....!”
” Taas? Eikö meillä ollut tuo sama hedelmäkori yläasteella?” Rachell kysyi huokaisten pettymyksestä. ” Älä nyt Entwhistle taas aloita tai tipautan numeroasi pari alemmas!”
”Meillä on tässä kaksoistunti hoidettavana, joten ne jotka saavat aikaisin valmiiksi voivat lähteä aikaisemmin. Hyvää oppituntia,” Toivotti opettaja kyllästyneesti samalla kun kääntyi kannoiltaan ja talsi kohti kirjahyllyä.
”Tuotaa, Opettaja.. Ei mitenkään niin, että haluaisin valittaa opetustyylistänne, saatikka sitten muotojen oppimisen tärkeydestä, mutta.. Emmekö voisi silti tehdä jotain vähän jännittävämpää kuin muovista hedelmäkoria?” Cherry tiedusteli varovaisesti.
Opettaja pyörähti ympäri kasvoillaan ilme kuin vesikauhuisella vamppyyrilepakolla. ”Vai niin... meillä on siis käsissämme 'taiteilija'..” hän mutisi. Muutamalla harppauksella hän oli jo suoraan Cherry edessä, vihaisena kuin varastettu pingviini.
”Ja mitkäköhän mahtavat olla pikkuneiti Coulan toivomukset ja odotukset kuvaamataidontunneilta?” ” No, minä ajattelin että me voisimme oppia ennen kaikkea uusia ja ennennäkemättömiä aiheita, Tiedättehän, kokeilemaan miten taiteellinen puolemme kehittyisi.”
”... Tietääkö pikkuneiti Coula, mikä on se pääasiallinen juttu mikä pyörittää tätä koulua?” neiti Burns tiedusteli. ”... Maapallo?” Cherry vastasi varovasti. ”Raha!!! Vanhempien lahjoitukset sitä vastaan että heidän kullannuppunsa pääsisivät huippukouluun!!”
”Ja millaisia nuo vanhemmat ovat?” ”.. Rikkaita?” ”Kerrankin oikein. Kyllä he ovat rikkaita, he ovat tottuneet saamaan kaiken mitä haluavat ja he saavat kaiken mitä he haluavat. Ja kehtaako pikkuneiti edes yrittää arvata mitä he haluavat lastensa suhteen?” Cherry ei enää tässä kohtaa uskaltanut vastata.
Epäonneksi opettajaa se ei pysäyttänyt:” He haluavat että heistä tulee samanlaisia, menestyneitä ja kauniita!! Ja jos pikku kullanmuru saisikin koulun oppitunneilta innostuksen ryhtyä taiteilijaksi, asua pahvilaatikossa eläinten oikeuksien puolesta ja syödä pelkkiä ituja tienaamatta elämässään pennin hyrrää, arvaa kuka saattaisi saada potkut?”
”Juuri niin, minä. Ja olen sen verran tottunut tähän elintasoon että suuria muutoksia opetusohjelmaan ei tule tapahtumaan. Nyt sivellin käteen ota ja maalaa tuo hedelmäkori!” Burns käskytti, eikä Cherry-parka saanut muuta aikaiseksi kuin mutista lohduttomasti:” Hyvä on..”
Maalaaminen alkoi. ”Voi, minä kyllä tiedän mistä saan inspiraationi tänään!” Megan huokaisi ihastuksissaan ja maalasi omenalle Coryn kasvot. ”... Minulla on jostain syystä epäilyksiä...” Millie kuiskasi, ” Meidän mahdollisuuksistamme...”
Kun maalaukset olivat valmiita, Cherry huokaisi pettymyksestä. Tämä oli pahempaa kuin edellisessä koulussa jossa rahat eivät olleet edes riittäneet maalaustelineisiin. Mutta siellä olisi saanut käyttää luovuuttaan. ” Tuo harppyija käy aina niiden kimppuun joilla on aivot,” Rachell kertoi hänelle katsellen vihaisesti opettajaan,” lempiaine mutta inhokkiopettaja.”
”Yritä olla välittämättä siitä, niin pärjäät kyllä,” Rachell yritti rohkaista ennen kuin lähti kävelemään kohti ovea. Cherry huokaisi taas ja kääntyi keräämään tavaransa lattialta. Kulkiessaan identtisten hedelmäkorimaalausten ohi hän ei kyennyt estämään nousevaa turhautumista.
Huolimatta ilmeisestä opettajakunnan maksetusta taitamattomuudesta koululla oli sentään jotain missä saattoi nähdä kyseessä olevan kalliin yksityiskoulun: Ruokailu.
”Huoh... Miten ihanaa katsottavaa joku poika voikaan olla,” Marissa huokaisi vääntäen niskansa melkein luonnottoman näköiseen asentoon. ”Mitä luulet, Regina,” Millien kysyi varovaisesti,” pitäisikö meidän kutsua hänet istumaan meidän pöytäämme?” ” Voi, Millie,” Regina naurahti, ”Mehän olemme koulun suosituimmat tytöt. Hän istuu meidän pöytäämme poikkeuksetta.”
Lavinian katse eksyi tuon tuosta Coryyn. Mikä ihme tuossa pojassa oli joka veti häntä puoleensa? Ei kai pelkkä ulkonäkö voinut vaikuttaa häneen näin?
”Mitäs toljottelet?” Rachell keskeytti hänen horroksensa, onneksi sentään sellaisella äänellä ettei kuulunut koko saliin. Lavinia laski katseensa hätäisesti lattiaan. Rachell virnisti.
”Tervetuloa ruokalaan, olen henkilökohtainen orjanne Debra, miten voin nuolla kenkänne?” nahkatakkinen keittöapulainen tiedusteli. ” Terve Deb, täällä taas?” Rachell tiedusteli hyväntuulisesti. ” … Haukuin yhden tyypin musiikkimakua helvetilliseksi ja että hänen pitäisi tarkistuttaa aivonsa.. Mitä syötte?”
Tyttöjen napattua annokset he kävivät pöytään, Virginian tiukan katseen seuraamana. ”Miksi he kävivät juttelemassa äikäntunnilla Cory Coulan kanssa?” Virginia kysyi sihisten. ” Ehkä hekin yrittävät tehdä... Siirtoa?” Marissa tiedusteli pelokkaana.
”Mitä saisi olla?” Kyseli keittiöapulainen Corylta, kun tämän vuoro lopulta saapui. ”Hmm... No, otan noita saksalaisia yrttimakkaroita ja paistettuja viiriäisenmunia.” ”Ruokalistassa on itseasiassa virhe, ne ovat fasaaninmunia.” ”Minulle se on se ja sama.”
”No, no.. älkää epäilkö meidän vaikutusvaltaamme,” Regina rauhoitti muotisisariaan,” Aivan seuraavassa hetkessä hän kävelee kohti meidän pöytäämme, hymyilee ja kysyy sillä ylisöpöllä äänellään :' Onko tämä paikka varattu?'”
”Hei, Cherry!!” huikkasi Rachell,” Ja te kaksi kanssa!! Tulkaa istumaan meidän pöytään!!” ”Okei!” Vastasivat Cherry ja Cory. Kaikilta viereisessä pöydässä istuvilta loksahtivat suut auki.
”No, haluan tehdä tässä vähäsen kyselyä: Mitä tykkäätte?” Rachell aloitti kun Coulat olivat päässeet istumaan. ” Porukka täällä on todella mukavaa,” Cory vastasi heti,” en olisi uskonut että yhteen paikkaan keräytyisi niin paljon ystävällisiä ihmisiä.” ”Riippuen toki siitä kenelle puhutaan,” Jack heitti yrmeästi väliin.
”Niin juuri!” Cherry kommentoi, ” Cory saa kyllä kaikki maailman ylistykset mutta meitä katsotaan kuin tahraa paidassa!” ” No se nyt on vain paremmuuden hinta,” Rachell naurahti, ” Näkisitte miten ne kohtelevat minua! Lavinia sentään pääsee vähemmällä kun on noin mitätön, mutta yritäpä olla värikäs niin Bum – olet koulun virallinen inhokki!”
”Rachell... Ihmiset eivät pidä sinusta koska olet värikäs... Ihmiset eivät pidä sinusta koska olet ilkeä,” Lavinia valisti sisartaan. ”Pelkkää mielipiteenilmaisua, rakas sisareni, ja he aloittivat sen ensin, ” Rachell ilmoitti tyytyväisenä.
”Niin niin, mutta tarvitseeko mielipiteet ilmoittaa aina niin ilkeästi?” Lavinia jatkoi. ” Jos ne aloittavat sen ensin, niin kyllä,” tarttui kysymykseen Jack,” Ja ainahan ne aloittavat sen ensin, mokomat ylimieliset p-” ” Onhan se toki ikävää jos mielipiteen joka ei käy yksiin oman kanssa ilmoittaa ylipäätänsä,” Cherry puuttui nopeasti.
” Esimerkiksi tuo rehtori, jonka kanssa aamulla puhuimme, ilmoitti kovin selvästi ettei olisi halunnut luopua univormuista... Ja jotenkin vain tuntui samaten ettei hän myöskään pitänyt meidän vaatemaustamme – meillä tarkoittaen Jackia ja minua,” Cherry selitti.
” Huh, teidän olisi pitänyt nähdä mikä älämölöö siitä syntyi kun ryhdyttiin poistamaan hameen pituuden määritelmää,” Rachell kertoi ,” Se kun luovuttiin hihojen pituudesta oli ollut paljon vähemmän taistelun takana. Sitä ei ensin tahdottu saada ollenkaan läpi, mutta sitten allekirjoittaneen äiti sattui kuulemaan arvoisan rehtorin kutsuvan minihameisia tytteleitä 'lutkiksi'. Siitä olisi voinut nousta kohu, mutta syystä tai toisesta rehtori päätti äkkiä myöntyä eikä tietoa julkistettu meidän kodin ulkopuolella.”
” Äiti on niin kova taistelemaan muodin puolesta,” Lavinia selitti vaivaantuneesti. ” Jos kerran paljastavat vaatteet olivat suurin ongelma, miksi minua katsottiin oudosti?” Cherry kysyi mietteliäänä. ” Lyhyt tukka. Ei ole muotia eikä siitä tykätä,” Rachell vastasi kohentaen oransseja kutrejaan.
”Minusta on aivan naurettavaa miten ihmiset luokittelevat toisiaan vaatteiden takia,” Cory liittyi viimein mukaan keskusteluun, ” Ei se kerro mitään toisesta ihmisestä jos hänellä on vaikkapa tunika ja huiveja tai niittejä ja pantoja. Aivan naurettavaa.”
”Voi Cory, tuossa sinulla meni kyllä virhe: Kyllä se kertoo. Vaatteet on mun aatteet, eikö?” Rachell tuumasi tähän. Hän kääntyi Jackiin omituinen virne kasvoillaan, jatkaen puhettaan:” Vaatteilla me osoitamme kuuluvuutta johonkin tiettyyn ryhmään, ajattelumaailmaan, vaatteilla me kerromme keitä olemme, eikö niin, Jack?”
' Voi luoja..' Jack ajatteli. Hän ei pitänyt Rachelin äänensävystä.
”Joo, tähän väliin on pakko sanoa, että minulla ei oikein pyöri tämä ' olen mitä kulutan, omaisuus määrittää minuuteni' -homma,” Jack puuttui Rachelin puheeseen, ” Pukeudun miten pukeudun, mutta se ei silti määritä minua... ei ainakaan paljon.””..Eikö?” Rachell kysyi järkyttyneen oloisena.
”Ei..” Jack vastasi vaivaantuneesti, ajatellen samalla: 'Tsiisus mikä akka..' Rachell puolestaan tunsi olonsa petetyksi, äskenhän poika oli ollut jo täysin hänen kannallaan.
”Regina, mitä me nyt teemme?” uskalsi Marissa kysyä lopulta, kun he olivat hakeneet vähähiilihydraattiset kalkkunahampurilaisensa ja istuneet syömässä puhumatta toisilleen yhtään mitään ainakaan kymmeneen minuuttiin. ”Niin, Regina: Mitä me teemme?” Toisti Megan kysymyksen.
”Kuulkaahan,” Regina aloitti, yrittäen kuulostaa mahdollisimman paljon siltä että isku ei olisi tehnyt häneen niin suurta vahinkoa kuin se teki,” Me saimme hieman takapakkia äskettäin, mutta se ei silti poista sitä faktaa että olemme kuitenkin vahvemmassa asemassa. Nyt meidän pitää vain saada enemmän huomiota itseemme ja huonoa huomiota heille.”
”Ah voi totta kai! ” Marissa iloitsi, ” vanha kunnon mustamaalaus! Tämähän tulee olemaan yhtä helppoa kuin Millien kiusaaminen!” ”Voi ilkeää!” Millie parahti.
”... Uudet oppilaat istuvat Lavinian kanssa,” Samuel totesi tuijotettuaan heidän pöytäänsä hyvät viisi minuuttia. ”Entä sitten?” Johan tokaisi, ” Kuuntelitko ollenkaan kun selitin sitä ettei professori Boost uskonut minua kun sanoin että massaprosenttisuusteoriassa on selkeitä virheitä!”
”Niille maksetaan uskomattomuudesta, ” Sandra vastasi terävästi. ” Tiedän mutta ärsyttää silti! ” Johan valitti. ” Seuraavaksi on kemiaa, ilmoita olevasi loukkaantunut ja vaativasi hyvitystä, ” Samuel ehdotti, ” Ja julkisesti, niin hän ei uskalla perääntyä.” ”Njää... Turhaa se olisi,” Johan torjui ehdotuksen.
”Iltapäivää, arvon oppilaat. Tänään meillä on vuorossa maanantain kunniaksi hieman operointia. Me valmistamme ja toivon mukaan myös opimme työmme kautta estereistä ja niiden ominaisuuksista,” aloitti opetuksensa fysiikan ja kemian opettaja Efraim Boost reippaasti.
”Nyt kuunnelkaa tarkasti niin luen ohjeet ääneen (löydettävissä myös oppikirjastanne sivulta 8) : Tarvitsette tomaattihappoa, sitruunaetanolia, rypälehappoa ja -alkoholia, omena-alkoholia ja aivan tavallista karboksyylihappoa ja etanolia. Älkää juoko sitä! Rikkihappoa H2SO4 nestemäisessä muodossa, koeputkia, pihdit, pasteurpipettejä ja vesihauteen. Ottakaa pipetillä koeputkeen 1 ml jotain alkoholia ja toiseen sama määrä jotain happoa.”
”Tarkastakaa niiden ulkonäkö mikroskoopilla. Sitten lisätkää alkoholi hapon joukkoon, jonka jälkeen lisätkää viisi pisaraa rikkihappoa. ALITUINEN VALPPAUS HAPPOJEN KANSSA!!” Opettaja jatkoi kun oppilaat olivat keränneet tarvittavat ainesosat kaapistoista, ”Sen jälkeen lämmittäkää koeputkia vesihauteessa 80 asteessa kymmenen minuuttia. Sitten lisätkää hauteeseen 5 ml kylmää vettä. Kerätkää muodostunut esterikerros koeputkeen ja tutkikaa mikroskoopilla. Toistakaa.”
”... Voisiko opettaja -kiltti toistaa tuon? Siis alusta asti?” Jack tiedusteli paniikinomaisesti. ”Älä hätäile, katsotaan kirjasta,” Cherry rauhoitti kaivaen opuksen laukustaan.
”Okei... siinä tuli paljon infoa..” Cory totesi itselleen. Hän ei ollut koskaan erityisemmin pärjännyt näissä tiedeaineissa.
”Luuletko saaneesi kaiken?” Lavinia tiedusteli sisareltaan, joka vastasi hieman epävarmasti :” Joo... ainakin alusta.. Onko sinulla kirjat mukana?” ”Ei... ” ”No sitten kokeillaan kuinka pitkälle päästään. Eli omena-alkoholia 4 ml... ei kun 5 ja tomaattihappoa myös..”
”No, hyvinhän tämä on sujunut tähän asti, eikö vain?” Rachell ylpeili kun he olivat onnistuneesti yhdistäneet kahta nestettä. ”Niin... paremmin kuin oletin ilman kirjaa,” myönsi Laviniakin. ”Nyt sitten... Kai sinä tiedät mikä on vesihaude?” Rachell kysyi rukoilevasti.
”... Me tarvitsemme apua,” Lavinia totesi. ”... Hyvä idea, mistä sitä hankitaan?” Rachell kysäisi vastaukseksi. Heidän takanaan Cherry ilmoitti veljelleen että veden pitäisi olla 176 asteista ennen kuin siihen laitetaan mitään.
Lavinia katsoi viereistä pöytää. ” En vaan voi ymmärtää sitä, että jos metanoli kerran on alkoholia, niin miksi sitä ei muka voisi maustaa ja tehdä vaikka siideriä?” Megan ihmetteli Reginalle työn ohessa. ' No, en olisi kuitenkaan uskaltanut kysyä heiltä,' Lavinia ajatteli.
Lavinia katsoi pöytää edessään. ” Älä pistä vielä! Ne ovat olleet vesihauteessa vasta 9 minuuttia ja 54 sekuntia!” Samuel esti Sandraa, joka tyytyi vastaamaan tiukasti: ”Hyvä on hyvä on... ”
Lavinia kurkkasi olkansa yli ja katsoi pöytää takanaan. ' Eli mitä minun kuuluisi nähdä täällä?' Cory ihmetteli mikroskooppinsa äärellä. Hän oli onnistunut pääsemään vaiheen yksi loppuun. ' Hän varmaan tietäisi,' tyttö vakuutti itsensä ja nousi pulpetistaan.
Lähestyessään Coryn pöytää Lavinia tunsi pulssinsa tihenevän. Miksei hän typerys ollut käskenyt Rachellia hakemaan apua? Miksi hänen pitäisi tehdä tämä? Ei hän osannut puhua kenellekään.. Kaikkein vähiten pojille. Mutta nyt oli liian myöhäistä. Hän seisoi Coryn pöydän edessä ja Cory katsoi häntä kysyvästi. ”... Öh...” Lavinia sai suustaan, ” öh... Cory... Minä … tai siis me... meillä ei ole oikein.. Tulisitko auttamaan meitä?”
”Totta kai,” Cory vastasi hymyillen ja pomppasi ylös, ” Mutta varoitan sinua: En ole itsekkään mikään tekniikan nero.” ”Voi, ei se haittaa,” kiiruhti Lavinia sanomaan,” Kunhan osaat auttaa... tekemään vesihauteen.” ”Se varmaan onnistuu.”'
”Ensin hankitte lämmintä vettä,” Cory opasti sisaruksia. ”On jo,” Rachell vastasi heiluttaen pulloa johon oli kerännyt vettä. ” Okei, kiva. Sitten te pistätte sen siihen siniseen astiaan ja sitten pistätte koeputket siihen - niin tietysti ettei sisällöt valu.” ”Näinkö helppoa se oli? Nimi kuulosti niin monimutkaiselta,” Lavinia ihmetteli naurahtaen kainosti.
”Mitä ihmettä hän tekee siellä!?”raivosi Megan, ”Miksi hän on siellä?” ”Se tyttö...” Marissa totesi kylmästi kuin Kelan asiakaspalvelu, ” Se tyttö meni viemään hänet. Minä näin: Silmät suurina ja puna poskilla, mokomakin viettelijätär!” ”Tähän asti olin aina pitänyt häntä sellaisena puolihyvänä tyyppinä,” Megan kirosi,” Pukeutuu sopivasti mutta silti nörtti. Mutta tämä!”
”En edes ottanut häntä mukaan laskuissani vaarallisista tytöistä,” Regina soimasi,” Pidin häntä liian mitättömänä... En edes tiedä sen nimeä!! Pidin tuota punalutkua pahempana...” Regina veti syvään henkeä. ' Me olemme kärsineet vakavan tappion.. Mutta nyt ainakin tiedämme vihollisemme!'
”Uu, koulun viralliset pissikset ovat vihaisia,” Sandra naureskeli kun oli saanut pestyä kätensä, ” Mikäköhän heitä vihastuttaa? Aah.. Olisiko tuo uusi poika ja hänen väärä avustuksensa pikkuprinsessa Äikkäkymppiä kohtaan?” ”... Täh?” Samuel kysyi.
”Eli siis tällaista syntyi,” Lavinia tutkaili reaktion tulosta. ” Olen iloinen jos saatoin olla avuksi,” Cory vastasi. ”Kiitos paljon avusta Cory,” Rachell kiitti, ” Mutta sinun pitää varmaan palata äkkiä hoitamaan omat työt loppuun?”” No, nyt kun on sen kerran tehnyt, ei toistamiseen kauan mene,” Cory vastasi, heilautti kättään ja lähti.
”Voi Cory..” murehti Marissa itsekseen, ” Miten sinua, kaunista, viatonta poikaa saatetaankaan hyväksikäyttää noin julmasti... Yäk! Mikä täällä haisee?”
”Cherry, minä olen jokseenkin varma että tästä ei kuulunut tulla tämän näköistä.. eikä missään nimessä tämän hajuista!!” Jack nurisi ja nyrpisti nenäänsä astiasta tulevalle hajulle, joka vastasi lähinnä sellutehdasta, sianlantaa ja kuollutta eläintä kylpyhuoneessa yhtaikaa. ”En ymmärrä,” Cherry ihmetteli, ”Teimme sen aivan ohjeiden mukaan!”
”Aha... Tässä on ongelma, ” Cherry totesi omituisen tärisevällä äänellä, ” Kaksi sivua on liimaantunut yhteen... me olemme tehneet puoliksi hedelmäesterien synteesin ja puoliksi propanaalin valmistamisen...”
”Yh, kuka ihme onnistui tässä?” opettaja tiedusteli, saaden kaksi kättä nousemaan varovaisesti etupulpetissa. ”Tyhjentäkää se... jonnekin muualle kuin tähän luokkaan!! Katukaivoon vaikka!”
”Yök, saankohan tätä haisua koskaan käsistäni pois?!” Virginia valitti pestessään käsiään. ”Älä nyt, me ei sentään jouduttu koskemaan siihen,”Millie pyrki piristämään häntä. ”Millie pidä turpasi kiinni! Käy kylpylässä niin ne tietävät mitä tehdä,” Virginia sähisi, ”Meillä on nyt pahempia ongelmia... kuka tietää jotain brunetti-Entwhistlestä? Pahaa mieluummin.”
”No, eihän se nyt ollut niin pahaa, eihän?” yllytti Cory kotimatkalla makunsa mukaisia vastauksia perheenjäsenistään. ”... No mietitäänpäs.. Rehtori pitää meitä rikollisina, kuvaamataidonopettaja vihaa Cherrya ja jos tuo litku syövyttää putkistot, me joudumme sen maksamaan ja tuolla ne on varmaan tehty kullasta!” Jack nurisi.
' Puhumattakaan siitä, että tulen luultavasti olemaan koulun seuraava inhokki... ei tietenkään niin että minua kiinnostaisi muiden mielipiteet... mutta en tahdo että Rachell samaistuu minuun yhtään enempää,' Jack tuumiskeli huolissaan hypätessään pois bussista.
”Höpö höpö,” Cory mutisi Jackin perään kädessään kemianläksyvihko, ” Ei elämä täällä ole läheskään niin pahaa kuin ennen... Toki surettaa se miten kuviksenope Cherryä kohteli, mutta muutama huono opettaja aina kuuluu asiaan. Kyllä hekin tästä koulusta kohta tykkäävät. Minuun ainakin on tämä elämäntapa iskenyt.”
Kun Cherry pääsi hyppäämään ulos, hän pysähtyi katsomaan ympäröivää maisemaa. Kauniit talot monine urheiluautoineen eivät miellyttäneet häntä. ' Olenko jättänyt taakseni ainoan mahdollisuuteni kyetä saavuttaa ennenkokematon taso luovuudessa?'
Jee, osaa pukkaa osaa pukkaa... Pitkää osaa O_O. 151 kuvaa... Auts... Ja kaikkein todennäköisintä on että ne tulevat olemaan tämänpituisia tulevaisuudessa. =_='''
Tv-sarja tulee pulpahtamaan sarjan myötä aina silloin tällöin esille. Kyllä sillä tulee olemaan myös ihan tarkoituskin, mutta sillä välin on vain hauskaa kirjoittaa ylikornia shaissea XD
Jees, olkaa hyvä ja kommentoikaa.
Orm-Chan kuittaa
Kommentit